tiistai 25. heinäkuuta 2017

Sama ihminen eri maailmoissa






"Huomaa, että olen taas kotona ja kaupungissa. Heräsin ennen kuutta ja tuhat ajatusta pyörii heti päässä.", ystäväni viestitti minulle tänä aamuna. 

Tiesin tasan tarkkaan, mitä hän tarkoitti. Vastausviestissäni kerroin huomanneeni saman mökiltä palattuani. Miten voi olla mahdollista, että kaikki arkinen unohtuu mökillä, muttei pysy poissa ajatuksista kaupungissa? Aivan kuin stressaavat ajatukset olisivat käsinkosketeltavia yksiköitä, jotka yksi kerrallaan tipahtelevat mökkitien varrelle luonnonkukkia täynnä oleville ojanpientareille ja hyppäävät taas kyytiin, kun on aika palata kaupunkiin.

Voiko "mökkiasetuksia" käyttää kaupungissa vai onko se niin, että siellä missä arki, siellä myös stressi? 

Enkä nyt tarkoita, että olisin ollut stressaantunut jokaisena kaupungissa viettämänäni lomapäivänä. En suinkaan. Mutta asiat, joilta pystyn sulkemaan silmäni mökillä, hyppivät ja huutavat edessäni kaupungissa. Tähän tyyliin:

Mökillä 
muutama likainen astia pöydällä ei haittaa. Tiskata ehtii kyllä.
Kaupungissa
kaikkien keittiötasojen tulee kiiltää tai ne on välittömästi kiillotettava.

Mökillä
vaatteet voivat olla vähän hujan hajan. Omani valtaavat tilaa sängyltä, sohvalta, portaikosta ehkä enemmän kuin kenenkään muun.
Kaupungissa
jokaisen lattialle jääneen sukan tai muun vastaavan omistaja saa kuulla kunniansa. Vaatteiden tulee olla viikattuna vaatehuoneen hyllyllä mielellään väri-, vuodenaika- tai muun syyn perusteella jaoteltuna.

Mökillä
päiväkausia kestävä meikittömyys on itsestäänselvyys.
Kaupungissa 
pisin meikitön matka johtaa roskakatokseen.

Mökillä
petivaatteiden pöyhiminen niihin eksyneiden hiekanjyvien ja ruohonkorsien vuoksi on ihanan kesäinen, joka-aamuinen juttu.
Kaupungissa
vastaavaa kutsutaan siivouspäiväksi ja siihen suhtaudutaan ryppyotsaisesti.


Tällaista huumorilla sävytettyä, mutta kuitenkin totuudenmukaista, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ehkä sait kuitenkin kiinni ideasta.

Jos mökistä tekisi talviasuttavan ja muuttaisi sinne pysyvästi asumaan, olisiko elo silloin alituiseen yhtä rentoa? En usko. Eikä uskonut ystävänikään, kun sitä hänen kanssaan joskus yhdessä pohdimme. A niinkuin Arki muuttaisi mukana niin hyvine kuin huonompinekin puolineen. Ja niin sen ehkä kuuluu ollakin. 

Hyväksyn siis sen tosiasian, että kaupungissa on erilaista kuin maalla. Voin yrittää etsiä kultaista keskitietä, mutta kokonaan en tilannetta pyri muuttamaan. Sen sijaan keskityn olemaan onnellinen siitä, että minulla on paikka, jossa otsaryppyni edes kuvainnollisesti hetkeksi oikenee. <3





5 kommenttia:

  1. Se tekee niin hyvää olla mökillä ja antaa kaiken olla vähän "rempallaan", omanlaistaan rentoutumista sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Mitä sitä ihmettelemään, että mistä se johtuu. Nautitaan siitä, että niin tapahtuu. :)

      Poista
  2. Että nauratti! Aivan loistava kirjoitus ja niin totta - tuo ensimmäinen lause voisi olla ihan omastakin suusta.
    Voit kertoa siipalle, että otsaryppyjä on liikenteessä muissakin perheissä, heh. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit :) Kerrotaan siipalle terveiset! On aina lohduttavaa kuulla, että meitä on muitakin <3

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista