lauantai 4. maaliskuuta 2017

Venyyks?


Yläasteaikaiset testaukset liikuntatunneilla, muistan ne ikäni kaiken. Puolen minuutin rykäisyt vatsa- ja selkälihasliikkeitä sujuivat hyvin. Päinriipunnasta minut komennettiin lopulta alas, olisin voinut roikkua puolapuissa vaikka aamuun. Mutta voi onneton sitä venyvyystestiä! Muistatko sen? Jalkapohjat aseteltiin tarkasti penkin jalkoja vasten ja sitten venyttiin. Tai no, kuka venyi, kuka ei. Mittanauhan tavoiteltavat lukemat jäivät kauas sormenpäistäni, vaikka kuinka yritin.

Minua voi kuvata monella adjektiivilla, notkea ei ole yksi niistä. Ei ole koskaan ollut, eikä ehkä tule koskaan olemaankaan, mutta notkeammaksi olen päättänyt ryhtyä! 

"You don't get what you wish for, you get what you work for."

Venyttely ei syystä tai toisesta ole koskaan ollut mulle mielekästä, vaikka se olisi ollut hyvin tärkeää paljon liikkuvalle ihmiselle. Siksi päätinkin ryhtyä tuumasta toimeen! Ihana Heidi suunnitteli mulle venytyssarjan, jota olen tehnyt päivittäin muutaman viikon ajan. Herään joka aamu varttia aiemmin kuin ennen ja teen sarjan alusta loppuun. Venyttelystä on tullut olennainen osa aamurutiiniani. Enää en herätyksen pärähtäessä soimaan mieti vartin torkuttamismahdollisuutta vaan hipsin pimeässä jumppamaton päälle ja keskityn hetken vain hengitykseen ja liikkeeseen.

Teen liikkeet kaikessa rauhassa, koska osa venytyksistä on hyvin voimakkaita. Lähden hiljalleen herättelemään kroppaa ja lisään venytyksen määrää vähitellen. En olisi koskaan voinut kuvitella, että yksi vaivainen vartti voi saada niin uskomattoman hyvän fiiliksen aikaiseksi! Lähtiessäni venytysten jälkeen jatkamaan aamutoimiani, kroppani on kunnolla hereillä ja olo mahtava!

Alunperin tavoitteeni oli kokonaan fyysinen eli venyvyyden lisääminen, mutta vähintään yhtä tärkeäksi on muodostunut harjoituksen psyykkinen vaikutus. 

"It's not about touching your toes. It is what you learn on your way down."
Tästä enemmän myöhemmin.




Yläselkä, pohkeet, takareidet ja lonkankoukistajat. Siinä ne kaikkein eniten jumissa olevat paikat, joita nyt yritetään kuvissa olevilla liikkeillä ja muutamilla muillakin saada auki. Kuten näet, eteentaivutus onnistuu juuri ja juuri, sekin on lämmittelyn tulosta. Aamun ensimmäisten venytysten aikaan sormenpäät eivät vielä kosketa lattiaa.



Alaspäin katsova koira, tuo alimmaisen kuvan liike, on se haastavin ( ja kamalin), kuten ilmeestä näkee... Jotta saan kädet ja selän oikeaan asentoon, pitää kantapäiden olla noin paljon irti maasta ja polvien koukussa. VIELÄ! 

Jonakin päivänä taivun alaspäin katsovaan koiraan ihan helposti! Niin, ja spagaattiin vielä ennen juhannusta! Kaikkea sitä ihminen päättää... ;)

Ja mikä parasta, samalla, kun liikkeet lisäävät kropan venyvyyttä, tuntuu, että hermokin venyy tarpeen tullen vähän aiempaa pidemmälle.

Leppoisaa viikonloppua <3

Kaikki kuvat Heidi Tainio. 
Löydät Heidin blogista http://heidionthego.com/ paljon hyviä treeni- ja venyttelyideoita sekä paljon muuta hyvinvointiin liittyvää.



4 kommenttia:

  1. Wau, kiva postaus ja hyvät kuvat! Tsemppiä venymiseen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Johanna :) Hiljaa hyvä tulee. Vaikka kyllä venyttelyn vaikutukset alkaa huomata jo ihan jokapäiväisessä elämässä venyttelytilanteesta puhumattakaan.

    VastaaPoista
  3. Täällä vähän myöhäissyntyinen lukija, hei! Tässä iässä sitä vasta huomaakin miten tärkeää venyttely ja notkistelu onkaan, joten hyvissä ajoin aloitat/jatkat treenaamista... Just tänään puhuin miehelleni, että teen kaikkeni, ettei minusta tule vanhana hitaasti etenevää köpöttelijää. Hyvä Suvi!

    VastaaPoista
  4. Reissussa saakin olla vähän ajastaan jäljessä ;) Luulen, että venyttely on tärkeää kaikenikäisille. Sen puute vaan tulee esiin eri tavoin eri ikäisenä. Pidetään hyvistä elämäntavoista kiinni! Nauttikaa lomasta, Maarit <3

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa minua.