sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tunnetko Smondayn?



Smonday:
The moment when Sunday stops feeling like Sunday and the anxiety of Monday kicks in.

Kuinka moni teistä tietää tämän tunteen? Minulle se on tuttuakin tutumpi. Joka sunnuntai jossakin vaiheessa iltapäivää se iskee, yllättää kulman takaa ja vie mennessään. Rento viikonloppufiilis jää lähestyvän maanantain jalkoihin. Ainoastaan lomalla tilanne on toinen, päinvastainen oikeastaan. Silloin nautin tietoisesti siitä, että perinteinen sunnuntaiahdistus, tai miksi sitä sitten kutsutaankin, jättää tulematta.

Valtaosa elämästä on kuitenkin muuta kuin lomaa. Vuodessa on monta Smondayta. On itsestä kiinni, miten niihin suhtautuu.

Itselleni suununtait ovat yleensä lepopäiviä. Harvemmin täytän ne suunnitellulla ohjelmalla. Nautin rauhallisesta aamusta ja aamiaisesta, liikun ja ulkoilen, tapaan sukulaisia ja ystäviä, rauhoitun kotona, teen kaikkea mukavaa. Soisin rauhallisuuden jatkuvan iltaan asti, mutta koen, että on normaalia siirtää ajatukset jossakin vaiheessa kohti alkavaa työviikkoa. Kysymys kuuluukin, annanko maanantain aiheuttaa ahdistusta tai negatiivisia tunteita vai käännänkö suunnan ihan toisaalle?


Vuosikausia antauduin sunnuntaiahdistuksen vietäväksi. Työtilanteen ollessa rankimmillaan jo sunnuntaiaamuun herääminen oli tietyllä tavalla ahdistava. Vielä siinä vaiheessa varsinainen Smonday ei iskenyt päälle, pelkkä tietoisuus sen lähestymisestä riitti. Tuolloin en jaksanut edes yrittää muuttaa tilannetta, tyydyin siihen, että sunnuntait ovat mitä ovat. 

Nykyisin, kun kokonaisvaltainen hyvinvointi on ajatuksissani paljonkin, yritän aktiivisesti ajatella toisin. Edelleen työasiat hiipivät ajatuksiin sunnuntain edetessä alkuiltaan, mutta nappaan niistä heti yliotteen. Otan kalenterin esille, tsekkaan, mitä kaikkea mukavaa alkava viikko pitää sisällään. On sulaa hulluutta kiinnittää huomio vain niihin epämiellyttäviin asioihin, kun jokaisessa viikossa on aina jotain hyvääkin. Miksi alkaa harmitella esimerkiksi sitä, että herätys pärähtää soimaan aamulla pimeän aikaan klo 6, kun yhtä hyvin voin iloita siitä tosiasiasta, että aamu tulee olemaan huomattavasti valoisampi kuin vielä pari viikkoa sitten. Jos edessä oleva työmäärä ahdistaa, kannattaa muistaa, että kerralla täytyy hoitaa vain yksi päivä, yksi hetki. Jokainen meistä varmasti ottaisi mielellään viikonloppuun tai lomaan aina sen yhden ekstrapäivän, mutta mitä, jos olisimmekin onnellisia siitä, että olemme työkuntoisia ja saamme käydä töissä?

Sitäkään ei sovi unohtaa, että arki on muutakin kuin työtä. Jos viikko tuntuu töiden osalta raskaalta, kannattaa vastapainoksi sisällyttää vapaa-aikaan jotakin kivaa. 

Näillä mietteillä käärin tämän talviloman pakettiin ja toivon sinulle mukavaa alkavaa viikkoa :)












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa minua.