tiistai 31. tammikuuta 2017

Pieniä muutoksia sisustuksessa



Oletko sinä yksi niistä, joiden sunnuntaiaamut alkoivat aikanaan Remontti-Reiskaa (Joka kodin asuntomarkkinat) ja myöhemmin myös Tila-ohjelmaa katsellen? Minä olen, ja niin on muuten myös mieheni. Edelleen on sunnuntaiaamuja, joina jompikumpi meistä selaa tv-ohjelmatarjonnan läpi, josko löytyisi edes jotakin vastaavaa. Jo silloin 1990-luvulla, ja edelleenkin, sisustusohjelmilla on minuun kumma vaikutus. Alan hyöriä ja pyöriä kotona kuin herhiläinen pientä fiksailtavaa etsien. Joskus pääsen vähällä, siirrän kirjapinon paikasta toiseen tai kannan kukkamaljakon eri huoneeseen, pyyhin ehkä vain pölyt. Aina ei ole ollut yhtä hyvä (lue: halpa) tuuri.

Edellismaanantai-iltana päämme sekoitti Suomen kaunein koti -sarjan jakso. Mistä se ajatus tarkalleen ottaen sitten lähti, sitä en pysty enää sanomaan. Toinen meistä ehdotti jotakin, johon toinen esitti vastaehdotuksen ja kas, kohta oli vierashuoneen pöydän virkaa toimittanut vanha ompelukone siirtynyt uuteen paikkaan! 

Kyseinen kohta olohuoneessamme, parvekkeen oven ja ison ikkunan välinen tila, on ollut mietinnän alla siitä lähtien, kun tänne muutimme. Unelmoimme takasta, joka siihen olisi mahdollista pystyttää. Ajatus on edelleen molempien päässä sellaisessa ehkä joskus -vaiheessa, koska emme kumpikaan ole miettineet ostavamme tyhjää kohtaa varten mitään uutta. Jouluksi pystytimme siihen kuusen ja ehkä siksikin se on näyttänyt nyt tyhjäksi jäätyään erityisen autiolta. Mutta eipä näytä enää! 

Tykkään tuosta vanhasta Husqvarnastani todella paljon. Ostin sen aikanaan kotiin, johon se ei oikeastaan edes mahtunut. Silti en hetkeäkään katunut ostopäätöstäni, en silloin, enkä sen jälkeen. Mustaksi maalatun pinnan alta kurkkii sieltä täältä kirkkaankeltainen väri ja saa rauhassa kurkkia. Minusta on ihanaa, kun esineillä on pitkä historia. Ja mikä hienointa, ompelukone toimii edelleen! 





Vierashuoneen kauimmaisessa nurkassa pimeästä kärsinyt huonekasvi, mikä ikinä hänen nimensä sitten lieneekään, pääsi ompelukoneen siirron seurauksena lähelle ikkunaa. Myös sohvaa siirsimme hieman, jotta saimme tyhjäksi jäänyttä tilaa täytettyä. Vierashuoneeseen pääsi myös vanha, ihana huonekalu, jonka värimaailma ei kuitenkaan ihan kohtaa kotimme muun sisustuksen kanssa... Siitä lisää myöhemmin, kunhan vaaleasta, hillitystä värimaailmasta pitävä silmäni on vähän tottunut siihen ;) Koiramme rakastaa sitä jo täydestä sydämestään, siinä tuntuu olevan hurjan hyvä nukkua. Myös mieheni on siitä hurjan iloinen. Se riittää <3








torstai 26. tammikuuta 2017

Kamalan ihanat pellavalakanat





Pellava. Tuo luonnonmateriaali, joka hengittää hyvin, kestää kulutusta ja vain paranee (sekä pehmenee) vanhetessaan. Sanovat, että pellavaiset pussilakanat ovat talvella lämpimät ja kesällä viileät. Itse en sitä vielä tiedä, koska olen ollut pellavaisten pussilakanoiden onnellinen(?) omistaja vasta muutaman kuukauden.

Omaan ostopäätökseeni vaikutti yllä olevien ominaisuuksien lisäksi vahvasti myös ulkonäkö. Pidän siitä, että pellavalakanat saavat luvalla olla ryppyiset. Tiesin, että kun niihin lopulta sijoitan, en malta peittää niitä päiväpeitteellä vaan ne saavat kruunata muutenkin melko "rosoiseksi" sisustetun makuhuoneemme tyylin. 

Kunpa vain olisin uskonut vanhaa sanontaa "halvalla ei saa hyvää". Tai en minä tiedä, saattavat nuo Ikeasta löytämäni ihan hyvät ollakin. Kestivät ainakin varsin loistavasti sen yhden yön, jonka niissä "nukuin". Kovin kauas raastinraudan päällä kääntyilemisestä ei jäänyt kyseinen kokemus. Apua, miten karheat! Vielä karheammat kuin ne H&M:stä löytämäni... Kyllä, olen sijoittanut edullisiin pellavalakanoihin jo kahdesti (opinkohan mitään kerrasta?!). H&M:n lakanoissa nukuin siihen asti, kunnes tuli pesun aika, mutta eivät nekään niin pehmeiksi käytössä tulleet kuin olisin toivonut.

Olen tässä nyt sitten selvitellyt, onko mitään mahdollisuutta saada omistamistani versioista käyttökelpoisia, sellaisia, joissa tällainen varsinkin talvella herkästä ihosta kärsiväkin voisi nukkua. Keskustelupalstojen mukaan 7-8 pesukertaa saattaa riittää siihen, että lakanat pehmenevät edes vähän. Että ei muuta kuin pesukone laulamaan! Tai sitten annan periksi ja ompelen itselleni ja kaikille tutuilleni pellavaiset koristetyynyt ;)

Harmittaa, tykkään niin kovasti sekä H&M:stä löytämieni lakanoiden harmaasta että kuvissa olevien ikealaisten väristä! Hivelevät silmää, mutta eivät ihoa. 




Onko sinulla jotakin kikka kolmosta, jolla saisin karheuden pois kädenkäänteessä vai kehotatko suosiolla tekemään reissun laadukkaampien lakanoiden luo? Eli minne? Kolmannen kerran on nimittäin paras sanoa totuus, eihän tässä kohta mikään kaappitilakaan riitä, saati rahat ;)

Ps. Jos tiedät jo valmiiksi, että päivittelen vielä vanhanakin noiden lakanoideni karheutta, ja sinulla on hyvä idea, mitä voisin niistä tehdä, otan vinkkejä mielelläni vastaan :)



tiistai 24. tammikuuta 2017

Koti kukkia tulvillaan - tiesitkö tämän tulppaaneista?



Viime torstaina koitti hetki, kun joulukukkien valtakausi lopultakin päättyi ja kevät astui kertaheitolla kotiin. Ainakin kukkien suhteen. Yleensä en villiinny kukkakaupassa vastaavaan tyyliin, liekö lähestymässä ollut viikonloppufiilis sekoittanut pään. Vai ehkä se, että tarjolla oli paljon sellaista, joka viestii valoisan ajan lähestymisestä. Joka tapauksessa ostin oksaa sinne ja toista tänne. 

Vaikka punaiset tulppaanit ja joulu kuuluvatkin yhteen, miellän silti tulppaanit selväksi kevään merkiksi. Eikä enää vain valkoista vaan joukkoon myös ripaus roosaa! Roosa tuntui muutenkin olevan päivän väri :) 

Tiedätkö, miksi kuivana ostetut tulppaanit kehotetaan laittamaan kääreineen hetkeksi veteen? Kukkien ollessa tiukassa kääreessä alkaessaan imeä vettä, niiden varsi kasvaa suoraan! Hirmu järkeenkäypää, en vain koskaan ollut tullut ajatelleeksi. Ennen viileään veteen laittamista varren päähän pitää tietysti leikata imupinta, joka tulppaanien kohdalla kuuluu leikata suoraan, ei vinoon, kuten monilla leikkokukilla. Johtuu kuulemma siitä, että tulppaani on sipulikukka. Älä kuitenkaan enää kysy, miten se sitten taas vaikuttaa asiaan... ;) Tulppaanien elinikää voi pidentää viemällä ne kylmään esimerkiksi yön ajaksi. Itselläni se jää aina tekemättä.





Olohuoneen pöydälle ostin kaksi todella runsaskukintoista oksaa harsokukkaa. Söpöjä kuin mitkä! Lapsena ajattelin harsoa hääkimppukukkana. Minusta hääkimppu oli puutteellinen, jos siitä ei löytynyt näitä herkkiä, pieniä kukintoja. Liekö tähän sitten taas syynä se, että äidin hääkimppu oli koottu ruusuista ja harsokukasta :)



Vahakukan nimen kuulin ensimmäistä kertaa kyseisellä kukkakauppareissullani ja sain hetken googlettaa ennen kuin löysin nimen uudelleen tätä postausta varten. Olin nimittäin ehtinyt jo unohtaa... Vahakukan varret ovat hauskat, aivan kuin pienten kuusenneulasten peittämät, ja niiden päähän avautuu suloinen pieni kukinto. Oksasta puolet laitoin makuuhuoneen penkin päälle, puolet olohuoneessa olevan vanhan puulaatikon päällä olevaan maljakkoon.




Tänä keväänä ehkä aiemmin kuin koskaan makuuhuoneen lipaston päällä oleva lasikupu sai sisälleen helmililjan. Arvoin pitkään sen ja perunan (kyllä, luit oikein) välillä, mutta koska kuvun alla on aina ollut helmililja, päädyin siihen nytkin. Ilmava alusta takaa sen, että kasvi saa happea. Jos kupu olisi pöytää vasten, ei lilja jaksaisi aueta.

On yllättävää, kuinka erilaiselta koti vaikuttaakaan joulutähtien ja amaryllisten vaihduttua keväisempiin kasveihin.

Joko teiltä löytyy kevätkukkia?












sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ihan pihalla


Mikä onni, että viikon ehdottomasti parhaat ulkoilusäät osuivat juuri viikonloppuun! Ulkoilma on jotain sellaista, johon olen tottunut lapsesta asti ja huomaan heti mm. unen laadussa, jos ulkoilen liian vähän. Siksi olenkin onnekas, kun voin liikkua työmatkat kävellen. Päivittäinen ulkoilu on siten varmistettu, vaikkei erillistä lenkkiä tulisikaan enää illalla tehtyä.

Kunpa ulkoilmaa voisi varastoida johonkin sielun sopukkaan! Varastot riittäisivät tämän viikonlopun ansioista monelle päivälle. Eilen tapasin ystävääni kaupungilla. Kävimme Teatterissa salaateilla ja Kappelissa teekupposilla, mutta ison osan ajasta kävelimme pitkin keskustan katuja. Sää oli kertakaikkiaan liian ihana pelkkään sisällä istumiseen! Kuinka kaunis Helsingin keskusta onkaan auringon laskiessa ja erilaisten valojen tullessa esiin!


Liekö unelma lähirannasta lähtevästä pitkästä luisteluretkestä jäädä haaveeksi tänäkin talvena... Tuo yllä oleva kuva kertoo tämän aamun tilanteen: röpelöisiä jäälauttoja ja avovettä. Kaunista, mutta ei vielä ainakaan luistelu-/hiihtokelpoista ;)

Pelkkä lyhyt aamulenkki ei tänä aurinkoaamuna riittänyt vaan otimme auton allemme ja ajoimme Sipoon koirametsään ensimmäistä kertaa. Hei koiranomistaja, oletko käynyt? Jos et, suosittelen lämpimästi tutustumaan! Mahtavaa luonnontilaista, välillä tiheääkin metsää, jossa koirat saavat luvalla juosta vapaina. Tapasimme parkkipaikalla erään äidin pienen poikansa ja koiransa kanssa. Koiriemme tutustuessa toisiinsa saimme heiltä vinkkejä, mihin suuntaan lähteä. Mitään viitoitettua reittiä metsässä ei ole, mutta varsinkin näin lumiseen aikaan eksymisen riski on melko pieni: seuraa vain lumeen painuneita polkuja. Ja jos eksyt niin ainakin sinulla on seuraa muista eksyneistä ;)






Metsässä rämpiminen oli erittäin tervetullutta vaihtelua! Sipoossa oli muuten yllättävän paljon lunta! Muutaman kymmenen metrin verran sain jopa kävellä hankikannoilla! Harvinaista herkkua nykypäivänä. Reitin varrella oli mukavasti mäkiä, joiden kiipeäminen sai sykkeet nousemaan. Polun päälle kaatuneet puut testasivat aitajuoksu(?)taitoja ja kunnon spurtti syntyi aina, kun koiralle heitetty keppi osui lähipuuhun. Vai onko sinusta mukava saada kunnon lumimäärä niskaan monta kertaa yhden lenkin aikana? ;)



Voi, miten me kaikki kolme nautimme! Maltoimme lähteä vasta, kun koiraa alkoi paleltaa ja keppi oli kaluttu lähes loppuun.





Ulkoilma ja kunnon kävelylenkki olivat saaneet aikaan sen, minkä aina: kunnon nälän. Mikäs sen sopivampi hetki, lempikahvila N'avetta kun sattui olemaan lähes kulman takana! Söimme palat suolaista piirakkaa ja joimme kupit kuumaa, samalla tuli terassikausikin avattua! Terassin kulmassa oleva avotuli ja lämpöiset vilti varmistivat sen, ettei ketään meistä ehtinyt alkaa paleltaa sillä välin, kun herkuttelimme ja vaihdoimme uusimmat kuulumiset N'avetan omistajan kanssa. Kävimme ennen lähtöä vielä tutustumassa uuteen kahvittelutilaan. Pihamaalla pitkään ollut, ennen työkaluvarastona toiminut huvimaja, oli sisustettu aivan ihanaksi! Porontaljoja, kynttilälyhtyjä... Kylmä siellä oli, lämmitys kun puuttui ainakin vielä täysin, mutta toppavaatteissa olisi tarjennut vallan mainiosti. Tiedämme siis, mistä löydämme itsemme seuraavan metsälenkin päätteeksi :)

Leppoisaa ja rentoa sunnuntaita! 
Olethan käynyt ulkoilemassa?
















torstai 19. tammikuuta 2017

Lavli Living Room - keidas naisille




Makaan hämärästi valaistun salin lattialla lämpimän peiton alla. Kynttilät palavat, kaikkialla on rauhallista. Taustalla soivan hiljaisen musiikin rikkoo vain naisen ääni, joka lukee sanoja kiitollisuudesta, positiivisuudesta, rohkeudesta. "Your mind will always believe everything you tell it. Feed it with faith, truth and love." Olen täysin liikkumatta ja vain kuuntelen, hengitän. Annan kyynelten valua. Hetken aikaa olemassa on vain minä...

Kolme päivää aiemmin:
"Onko sulla keskiviikkona menoa illalla? Jos ei, mulla on sulle yllätys! Lisätietoja luvassa myöhemmin."

Päivää aiemmin:
"Wonder Woman! Huomenna Lavli Living Roomissa pilates/jooga/kehonpaino painotteinen Wonder Woman -hyvänolonhetki."

Kahta tuntia aiemmin:
Ystävykset istuvat auton kyydissä matkalla kohti Kauppakeskus Galleria Esplanadin toista kerrosta ja siellä sijaitsevaa naisille suunnattua keidasta, Lavli Living Roomia. 




Puoltatoista tuntia aiemmin:
Hymy leviää kasvoille, kun saavumme perille. Erittäin ystävällinen vastaanotto, kaunis miljöö, taideteokset, joita on pakko päästä tutkimaan. Istumme hetkeksi olohuoneen Tee-Baariin juomaan kupit teetä ja vaihtamaan pari sanaa paikan omistajan, ihanan Asta Laurilan kanssa. Lavli Living Room on Astan iso unelma. Hän haluaa tarjota asiakkailleen ripauksen arjen luksusta, kauniita ja laadukkaita hyvinvointia lisääviä tuotteita, joiden hän toivoo motivoivan muitakin naisia kohti omia unelmia ja tavoitteita. 

Liikkeessä on 75 neliön kokoinen studio-/monitoimitila, joka tarjoaa päivittäin erilaisia treenitunteja. Lisäksi tilassa järjestetään hyvinvointia, muotia, kauneutta, sisustusta, ihmissuhteita ja bisnestaitoja käsitteleviä kursseja ja teemailtoja. Tiloja voi halutessaan vuokrata myös yksityistilaisuuksia varten joko ohjelman ja tarjoilujen kera tai ilman. 








Tuntia aiemmin:
Wonder Woman -tunti alkaa. Kymmenen naisen voimin aloitamme erilaisia rauhallisia venytyksiä ja kehonpainolla tehtäviä lihaskuntoliikkeitä sisältävän treenin. Jokainen venytys tuntuu vähän liiankin hyvin. Tajuan, kuinka pitkä aika kunnon venyttelystä on vierähtänyt. Alkuun työasiat hiipivät salaa ajatuksiin, mutta vähitellen saadessani liikkeen ja hengityksen kulkemaan käsi kädessä, unohtuu muu. Tunnen, kuinka kireät lihakset alkavat rauhallisten venytysten mukana lämmetä. Myös punnerrukset, lankutukset, askelkyykyt ja muut lihasliikkeet tehdään ilman kiirettä. Pitkähihaiselle paidalle ei todellakaan ole enää tarvetta! 

Pitkään olen ihmetellyt, surrutkin, kadonnutta treeni-intoani. Minä, joka vielä reilu vuosi sitten kävin monta kertaa viikossa puntilla ja muutenkin liikuin paljon, en enää saa treenistä samanlaista fiilistä. Ihmiset ovat yrittäneet lohduttaa minua sanomalla kaikkien kärsivän toisinaan vastaavanlaisista kausista. Kauden ei mielestäni kuulu kuitenkaan olla näin pitkä ja totaalinen. Olen miettinyt, mikä ihme mättää, kun koko ikänsä liikuntaa rakastanut ihminen tyytyy lähes pelkkään työmatkakävelyyn. 

Eilen treenin jälkeen, loppurentoutuksen aikaan viltin alla maatessani, positiivisuuden sanoja kuunnellessani tajusin, ettei vika olekaan ollut liikkujassa vaan tavassa liikkua. Ainakin hetkeksi punttitreeni on minun osaltani tehty, on aika liikuttaa itseään muulla tavoin. 

Wonder Womanit, see you next week!



Kiitos mahtavasta tunnista Heidi! Olet todellinen ammattilainen.

Ja Johanna, kiitos kaikesta, jälleen kerran <3