perjantai 29. heinäkuuta 2016

Haikeuden hippusia ja Kallion kauneutta

Minulla on onni saada viettää pitkä kesäloma. En siis valita, vaikka toteankin, että haikeat ajatukset loman loppumisesta alkavat eksyä ajatuksiin näinä päivinä. Toki ennen töiden alkua edessä on vielä yhtä sun toista kivaa: huomiset sukujuhlat mökillä, matka vanhempieni ja sukulaisten luo maalle sekä pitkä viikonloppu Pärnussa. Kotona ei siis juuri tule muuta kuin käännyttyä loppuloman päivinä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska tänä kesänä, jos joskus, olen saanut nauttia kotona olemisesta. Keväällä tekemämme päätös "citylomasta" osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kroatian lisäksi olemme olleet muutaman päivän mökillä, muuten kesäloma"matkailu" on sijoittunut Helsinkiin.



Eilen valloitimme osan Kalliosta, Alppilasta ja Töölönrannasta, paikoista, joissa ei ollut tullut käytyä pitkään aikaan. Uskoisitko, että ylin kuva on kiireisen Helsinginkadun varrelta? :) En ollut koskaan ennen huomannut moista, vaikka olen joskus noilla huudeilla asunutkin! Nyt pysähdyimme oikein ihastelemaan putousta, kun aamulenkkimme alkoi Sörnäisten metroasemalta, kulki pitkin Hesaria, jonka kuuluisat kuppilat alkoivat jo täyttyä asiakkaista, kohti Linnanmäkeä. Arvasimme kyllä, että Lintsin portit eivät aukene koirille, mutta kiipesimme kuitenkin mäelle ihastelemaan maisemia, kuuntelemaan riemun(=kauhun)kiljahduksia ja nauttimaan auringosta.





Töölönlahden rannalla, lähellä Linnunlaulun huvilaa olevaan kahvilaan poikkesimme myöhäiselle aamiaiselle. Valitsin itselleni Tropiikin hedelmät -nimisen smoothien mustikkaisen sijaan. Vaihtelu virkistää, totean nimimerkillä "Mustikoita lähes joka aterialla". Mieheni söi palan lohipiirakkaa ja yhdessä tuhosimme siivun porkkanakakkua, parasta ever! Kakku hupeni sellaista vauhtia, että kuvakin jäi ottamatta ;) Kahvilan terassilta oli mukava seurata suppailijoita, joita meni edestakaisin Töölönlahdella. Itse olen kokeillut lajia vain kerran, samaisessa paikassa, mutta asiaan tulee todennäköisesti muutos ensi viikolla Pärnussa...
Erikseen haluan vielä mainita kahvilan wc-tilojen seinät. Voiko upeampia enää ollakaan?! Kunpa tiilet saisivat aina olla juuri tuollaisia kuin ovat! Oman aikansa näköisiä, elämää nähneitä, röpöisiä ja ihanan epätäydellisiä. 




Töölönlahti tuli aikoinaan kierrettyä kerran, jos toisenkin. Nyt, kun olen asunut jo pitkään muualla, näin sen kauneuden taas ihan eri tavalla. Kaikkeen tottuu, mutta onneksi aika tekee siinäkin tehtävänsä, että liian tutuksi tulleen voi joskus taas nähdä ihan uusin silmin. 

Näiden syvällisten ajatusten saattelemana siirryn nyt keittiön puolelle ja puuron keittoon ;) 

Toivotan sulle oikein hyvää alkavaa viikonloppua!






 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Joka sään mökkireissu





Vietimme viime viikonlopun mökillä. Helsingistä lähtiessämme sää oli pilvinen ja ennustekin lupasi kovin epävakaista. Päätimme kuitenkin pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä matkaan. Loppumatkasta totesimme, että suunta oli oikea: edessämme avautui sininen taivas. Ruoat nopeasti jääkaappiin, mekko päälle ja pikkumökin terassille aurinkoon. 



Kumpikaan meistä ei ole järin hyvä "vain olemaan", joten pienen hetken jälkeen aurinkotuolit jäivät ilman istujaa. Mies nappasi maalisudin käteensä ja minä suuntasin mustikkamättäille. Pari tuntia hujahti hetkessä. Koira juoksi onnessaan ympäri pihaa ja kävi aina välillä tarkistamassa, että olemme molemmat edelleen tallessa. 




Ennen saunan lämmittämistä kävelimme läheiselle venekerholle. Tsekkaa lauantai-illan bilevaatetus: maksimekko, farkkutakki ja kumisaappaat! Minkäs teet, kun kunnon sadekuuro yllätti meidät päikkäreiden aikaan! Metsätie oli niin märkä, että kumpparit oli ainoa järkevä jalkinevaihtoehto. Kumpparit tai varvasvälitossut, joita en tullut pakanneeksi mukaan. 


Torkutin, myönnän, kun kello herätti seuraavana aamuna puoli seitsemältä. Olin illalla kurkannut seuraavan päivän sääkarttoja, jotka lupasivat sadetta aamukymmenestä eteenpäin. En halunnut poimia mustikoita sateessa, joten aamusta aikaisin ylös vaan! Paitsi, että lomalaiselle se ei ollutkaan niin helppo juttu. Väsytti niin! Torkkuherätys kehiin siis ja takaisin unten maille. Noin minuutiksi. Laivojen sumutorvet ja lähikallion lokit olivat ehdottomasti sitä mieltä, että ylös vaan. Ja hyvä niin. Aamu oli kaunis sumusta ja viileydestä huolimatta. Ei ketään muita missään, vain lokkien huudot ja sumutorvien törähdykset, minä ja mustikat. Kaksi tuntia hurahti siivillä. Yhdeksän maissa mökin ovi aukesi, koira juoksi toivottamaan hyvää huomenta ja mies kutsui aamupalalle. One of those perfect moments <3





Puolen päivän aikaan pilvipeite alkoi rakoilla ja aurinko lämmittää. Pienen ukkoskuuronkin saimme, mutta se ei tahtia haitannut. Mustikkasaalis oli lopulta ihan kiitettävän kokoinen, maltoin nimittäin lopettaa poimimisen vasta, kun selkä ei kestänyt enää minuuttiakaan kykkimistä. Kelpaa talvella herkutella itse poimituilla marjoilla :) 

















lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kaikenlaista mustikkaista

Olen täysin hurahtanut mustikoihin. Isot, ihanat, tosi makeat pensasmustikat ovat täyttäneet marjanmyyntikojujen laareja jo jonkin aikaa, mutta hinta on melkoinen. Silti olen aina silloin tällöin ostanut litran verran ja syönyt marjat sellaisenaan tai lisännyt niitä aamuisin myslin tai puuron joukkoon. 




Siskoni poikkesi alkuviikolla meillä miehensä kanssa. Grillasimme alkuun ja jälkiruoaksi valmistin meille yhtä kesän lempiherkuistani. Jälkiruoka kootaan valmiiksi kerroksittain tarjoiluastioihin ja tarjoillaan heti, jotta marenki pysyy rapeana. Marengin ja kermavaahto-jogurttiseoksen toki voi, ja kannattaakin, valmistaa etukäteen. 

Tällä ohjeella valmistan herkkua neljälle:
Mustikoita
Mansikoita 
Marenkia 
2dl kermaa
2dl turkkilaista jogurttia
Vaniljasokeria

Jos mansikat ovat kovin suuria, palastele ne helposti syötävän kokoisiksi paloiksi. Pienennä marengista mukavan kokoisia palasia. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää joukkoon jogurtti. Mausta vaniljasokerilla. Kermavaahtojogurttiseosta ei kannata kuitenkaan maustaa liian makeaksi, marenki hoitakoon sen puolen. Älä siis peitä turkkilaisen jogurtin hieman hapanta makua kokonaan, se tuo hyvän lisän muuten suht makeaan herkkuun.
Lado marjat, marenki ja kermavaahtojogurttiseos vuorotellen yksittäisiin tarjoiluastioihin ja herkuttele!

Tiistaina ajelimme päiväksi mökille. Kesäpaikkamme ympäristössä kasvaa valtavasti niitä oikeita, ei niin suuria eikä niin makeita, mutta ah niin ihania ja terveellisiä mustikoita :) Varasin mukaan ämpärin aikomuksenani poimia kunnon määrä noita sinisiä aarteita kotiin pakastettavaksi. Olin kuitenkin liian aikaisin liikkeellä. Meren läheisyydessä mustikat olivat vielä hyvin pieniä ja raakoja. Jätin heidät sinne vielä kasvamaan ja sinistymään :)





Eilen illalla nappasin ämpärin aikalailla ex tempore kainalooni, vedin kumpparit jalkaani ja lähdin katsomaan, miltä kotimme lähimetsän mustikkatilanne näyttää. Ei hassummalta! Pari tuntia siellä kyykin mustikkamättäillä ja sain saalistakin jonkin verran. Hyttysiä oli lähes yhtä paljon kuin marjoja, mutta huppu päähän vain tiukasti ja ripeä paikanvaihto tarpeeksi usein niin suurimmilta hyttysenpistoiltakin vältyttiin. 


Tarjoituksenamme oli suunnata viikonlopuksi mökille. Jotenkin ihmeen lailla sääkartoille on kuitenkin jälleen ilmestynyt sadepisaroita ja salamoita. Blääh! Ehkä pakkaamme laukut silti ja suuntaamme mökin rauhaan. Saunotaan, löhötään, luetaan ja pidetään sadetta sitten vuorostaan siellä :)

Iloista viikonloppua!



  









tiistai 5. heinäkuuta 2016

Tulipahan juostua!

"On kesän kuumin päivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sä päätät ex tempore juosta puolimaratonin?!" ihmetteli mieheni ja minä naurahdin. 
"Älä naura, totta joka sana!"
Niin kyllä oli...

Sain viime perjantai-iltana idean: mitä, jos ajaisimme aamupäivällä lempikahvilaamme, Cafe N'avettaan Sipooseen, ja juoksisin sieltä kotiin? Reittioppaan mukaan matkaa kertyisi pikkasen rapiat 20 kilometriä. Hurja matka, muttei mahdoton, olinhan kuitenkin keväällä juossut kokonaista YHDEN yli 10 kilometrin lenkin. 

Hieman siinä pohdimme, että noinkohan kannattaa. Tiesin kuitenkin jo lähteväni yrittämään. Olen varustettu sellaisella luonteella, että jos idea on päähän pätkähtänyt ja ilmoille heitetty, ottaa perääntyminen liian koville. Ja hei, tiesin, että noin 10 kilometrin jälkeen pääsisin hyppäämään metroon ja siitä bussilla kotiin, jos paha paikka tulisi. Ja kävellä voisin aina! Asia päätetty siis!


Lähdön hetkellä vielä hymyilytti ja vähän jännittikin :) Hymyilytti kyllä kotiin päästessänikin, mutta siihen väliin jäävän 25 kilometrin aikana mietin kyllä pari kertaa, että mistä näitä ideoita oikein kumpuaa. Päätin, että seuraavalla kerralla valitsen hieman viileämmän juoksusään. Toisaalta, voit vain kuvitella, miten ihanalta tuntui, kun 14 kilometrin kohdalla odotti tankkauspiste: mieheni oli tullut pillimehun ja vesipullon kanssa varmistamaan, että olen edelleen tolkuissani ;) Olinhan minä, ja äärettömän iloinen tutun hahmon nähdessäni <3


Kunnon nestetankkaus ja pieni hetki auringolta varjossa puun alla. Etkä muuten usko, mikä osui silmääni, kun kävelin varjoon!


Neliapila! Juoman, pikku tauon ja onnenapilan jälkeen lähdin hyvillä mielin jatkamaan, vaikka jalkoja painoikin jo melkoisesti. Onneksi edessä oli reitin kaunein osuus, kun pääsin juoksemaan Marjaniemen rantaa. 

Loppumatkasta oli pakko antaa sen verran periksi, että kävelin ylämäet. Juoksuasento alkoi olla jo sen verran kumara, että tiesin kävelyn olevan fiksumpi vaihtoehto. Hurjan ylpeä olin silti itsestäni, kun lopulta kaarsin kotipihaan. Ja olen edelleen :)

Lähdenkö uudelleen? Kyllä!







perjantai 1. heinäkuuta 2016

Yksin kotona

Olen kuulkaas kohta ollut 24 tuntia yksin kotona. Ihan yksin! Mies lähti poikansa kanssa viettämään poikien päiviä mökille ja otti Suppari-koiran mukaan. Minäkin olisin päässyt, poikien päivistä olisi tullut siinä tapauksessa ihan tavallisia mökkipäiviä. Halusin kuitenkin jäädä kotiin. Kaipaan aina silloin tällöin omaa aikaa ja nyt sitä oli tarjolla :)

Mitä sitten tekee vaimo ja koiran äiti, kun hän jää yksin kotiin kokonaiseksi vuorokaudeksi?
No tietysti siivoaa! Olen tunnetusti vähän(?) siivousfriikki, minusta on ihanaa, kun kotona on puhdasta ja tavarat paikoillaan. Tuntuu kuin olisi helpompi hengittää, kun lattiat on imuroitu ja luututtu, ja pölyt pyyhitty. Siksi siivoan ehkä turhankin usein. Siivoaminen on parasta yksin ollessa, kun kukaan ei ole "jaloissa pyörimässä". Eilen intouduin fiilistelemään oikein kunnolla: laitoin volumet kaakkoon ja jorailin siivouksen lomassa sellaisella tyylillä kuin vain yksin ollessa voi. Siinä oli kuulkaas peto irti ;)

Koko päivää en tietenkään käyttänyt siivoukseen. Aikaa löytyi runsain mitoin myös sohvalla löhöilylle ja herkuttelulle.  Kanavasurffailin oikein olan takaa. Mansikoita ja suklaata syödessäni ihastelin upeita skandikoteja, enkä peitellyt kyyneleitä, jotka valuivat, kun olin niin onnellinen Trinnyn ja Susannahin stailaamien naisten puolesta. Kauniit ja rohkeat, jalkapalloa, Emmerdale ja hei, pitkästä aikaa Dawson's creek!



Iltapalaa syödessä tuntui oudolta, kun ruskeat silmät eivät tapittaneetkaan herkeämättä kuin huutaen, että jätät sitten mullekin maistiaisia. Eikä nukkumaan mennessä vieressä ollutkaan kainaloa, johon käpertyä nukkumaan...

Yllättävän hyvin silti nukuin. Nousin aamulla aikaisin, nappasin viltin mukaan ja siirryin parvekkeelle lukemaan ja juomaan ison kupin teetä. 




Puolen päivän aikaan lähdin kävellen kirjastoon vaihtamaan jo luetun kesälukemiston uuteen. Oli muuten lämmin reissu! Hiki virtasi hihattomasta, suht lyhyestä pellavamekosta huolimatta. Kotiin tultuani tein salaatin yhdelle hengelle, ihan outoa, ja söin jälkkäriksi jälleen lähes litran mansikoita yksin, outoa sekin. 

Lounaan jälkeen sain puhelun. Mökkiläisten auto oli pakattu valmiiksi ja auton nokka suunnattu kotia kohti.

Tervetuloa kotiin, rakkaat, oli jo ikävä!