torstai 30. kesäkuuta 2016

Kesäpäivä kaupungilla

Vietimme eilisen lomapäivän kaupungilla kaksin mieheni kanssa. Sateisen maanantain jälkeen paistoi taas aurinko, joten kauniista säästä piti ottaa kaikki irti. 

Olin päättänyt jo edellisenä iltana pitää välipäivän treenaamisesta, joten poikkeuksellisesti jätin aamusalit ja -lenkit väliin ja suuntasimme heti aamupalan jälkeen keskustaan. Pyörähdimme ihan pikaisesti kaupoilla, mieheni etsi itselleen kesäpaitaa ja löysikin sellaisen. Totesimme sään olevan niin huikea, että jätimme kaupungin kadut muille ja suuntasimme lounaalle upeaan Löylyyn. 

Olemme pyörähtäneet Löylyssä jo kahdesti aiemmin, mutta kiitos auringon ja lämmön, nyt siellä todella tarkeni istua. Lounashampurilaiset söimme pystypöydän ääressä, mutta jo jälkkärikahvitteluja varten löysimme vapaat tuolit. Kelpasi siinä istuskella!






Palattuamme kotiin mieheni kävi tekemässä juoksulenkin ja minä nautiskelin pikku päikkäreistä. Päivä jatkui iltaan asti kauniina, sen kunniaksi päätimme lähteä vielä parille virkistävälle kesäjuomalle vanhalle tutulle terassille. Sinne Suppari-koirakin pääsi mukaan, ettei raukka joutunut koko päivää olemaan yksin kotona. Kotiuduimme lopulta vasta iltamyöhällä, kun aurinko oli jo laskenut ja kylmä hiipi iholle. 

Kiva kesäpäivä ei todellakaan aina vaadi matkustamista kovinkaan kauas :)





sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Pieniä paloja juhannuksesta













Luonnonkukkia lähirannassa ja lempparihaalarissa. 

Suomen kesäsäitä: sumua, sadetta, paistetta ja lempeää lämpöä. 

Hellehattuja ja villatakkeja.

Vaihtelevan mittaisia päivä- ja yöunia, yhteisiä löhöhetkiä.
 
Herkkuja, oi, mitä herkkuja!

Juoksulenkkejä.

Löylyttelyä. 

Valoa. 

Niin, ja sitten se kokoksi kutsuttu, jolta auttamattomasti myöhästyimme...


 















torstai 23. kesäkuuta 2016

Viime hetken kukkavinkki

Luonnonkukat kuuluvat juhannukseen ehdottomasti! Mikään ei ole kesäisempi näky kuin kimppu erilaisia kesäkukkia lapsuudenkotini keittiön pöydällä, siinä Arabian maljakossa, johon on maalattu puna-apiloita. Ei juhannusta ilman luonnonkukkia! Kuka kerää ne pöytää koristamaan, kuka tyynyn alle tai seppeleeksi. Kukin tavallaan. 

Jos kuitenkin kaipaat omaan juhlapöytääsi jotakin vähän kestävämpää tai olet lähdössä juhannusvierailulle sen verran kauas, että luonnonkukkakimppu ehtii nuutua, kurvaa Lidlin kautta. 



Ostin nämä liljat sieltä vajaa viikko sitten. Olisin halunnut pioneja, mutta koska niitä ei ollut, nämä lähtivät mukaan. Kimppu maksoi kuusi euroa ja on todella ollut joka sentin väärtti. Ja kuten kuvista huomaa, nuppuja on edelleen, joten kimppu tulee todennäköisesti ilahduttamaan meitä yli juhannuksen. Niiden luonnonkukkien kanssa, tietysti :)


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Palkitsin(?) itseni

Juhuu, juhannussiivous on viimeistä silausta (kylppäriä ja wc:tä) vailla valmis! Ruokaostokset ja viimeiset hommat hoidetaan huomenna, sitten saa keskikesän juhla tulla :)

Mieheni lähti poikansa kanssa harrasteklubinsa kesäjuhliin hoidettuaan ensin yhden pitkään suunnitellun jutun: hakivat ja kokosivat meille grillin! Jee! Siinä se nyt komeilee ilta-auringossa ;)


Minä lupasin puolestani hoitaa siivouksen. 
Vietyäni pojat juhlimaan poikkesin kaupan kautta: olin päättänyt palkita itseni siivousurakan jälkeen karkilla, pitkästä aikaa. Olen yrittänyt korvata lähes päivittäistä karkinsyöntiä vähän fiksummilla makeilla herkuilla, mustikoilla, mansikoilla, vesimelonilla. Eilen illalla makeanhimo oli valtava. Sanoinkin miehelleni, että onneksi kauppaan on sen verran matkaa, etten viitsi lähteä. Siinä ei olisi mikään pikku määrä riittänyt. Niinpä siitäkin himosta selvittiin banaaniletulla. Paljon järkevämpi ja terveellisempi vaihtoehto. Kunpa järkeä olisi riittänyt tähänkin päivään...

Koti puhdistui reipasta vauhtia, kun pyörin täällä rättien ja moppien kanssa. Lakanat vaihtuivat puhtaisiin, innostuin jopa pesemään parvekkeen puulaatat viimeisistäkin siitepölyistä. Hiki virtasi, hyvä fudispeli pauhasi taustalla, koiramuru kävi välillä ihmettelemässä, että mitä mutsi duunaa. Mieli oli iloinen.





Sitten koitti huippuhetki, kaikki oli valmista. Vauhdilla herkkukaapille ja karkit esiin. Pussillinen meni vauhdilla ja lähes huomaamatta. 


Sitten iski vatsakipu ja päänsärky. Olo oli järkyttävä. Makoilin sohvalla kunnes nukahdin. 

Herättyäni särky oli poissa, mutta iloisesta, energisestä minusta ei ollut jälkeäkään. Haukottelin taukoamatta ja pyykit saivat odottaa koneessa, en pystynyt lähteä viemään niitä kuivaushuoneeseen. 

Nyt olo on jo parempi. Ei hyvä, mutta parempi. Istuskelen parvekkeella raittiissa ilmassa ja ihmettelen. Miksi enää ikinä tekisin itselleni noin. 

Opinko tästä jotakin? Uskon todella, todella vahvasti, että opin. 




maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kuka pelkää kyykäärmettä?

Minä ainakin!

Aivan upea aurinkosää yllätti meidät tänä aamuna. Istuimme aamupalapöydässä ja totesin siinä ohimennen, että näyttää aivan kuin taivas olisi selkenemässä. 
"Toiveajattelua", kuului mutinaäänellä pöydän toiselta puolelta. Hetki meni ennen kuin mieskin tajusi, että sinistä sieltä todellakin näkyy. Pikaiset aamupuuhat ja suunta kohti kesämökkiä! Viime vierailusta oli vierähtänyt kuukauden verran, oli siis jo aikakin. 

Perille päästyämme totesimme ruohikon muuttuneen heinikoksi. Mitäpä muuta lämmin alkukesä ja kunnon sateet olisivatkaan saaneet aikaiseksi. Silloin sen tajusin: kyyt tykkää heinikoista ja sitä, jos jotakin, riitti! Kädet kyynärpäitä myöden ristissä päästin koiran autosta. "Juokse, käy kivileikeissä, ui, hae keppiä, mutta älä hyvä koira käy uteliaaksi, jos käärme tulee vastaan!"

Mies kävi tsekkaamassa rannan ja laiturin, ei kyy- eikä rantakäärmeitä. Minä hipsin vauhdilla tarkistamaan talon kivirappuset, sieltä kun viime kesänä yhden kyyn bongasin. Nyt ei ollut onneksi muita kuin yksi sisilisko, mutta sekin tarpeeksi inhottava. Hrrrr!! Miten maalaistyttö voi kammota matelijoita näin paljon?! Ja miten tästä pelosta/inhosta pääsee eroon?

Tarkoituksenamme oli alunperinkin käydä ajamassa nurmikko ja suunnata sitten takaisin kaupunkiin. Minä sain luvan vain olla, istuskella terassilla, nauttia auringosta ja napsia pari kuvaa. Käärmetutka oli koko ajan päällä ;) 






Onneksi kaikki sujui hyvin ja perille kotiin saapui lopulta yksi märkä, väsähtänyt koira ja kaksi hieman päitetystä saanutta ihmistä :) 
Kohtaamisia kyiden kanssa: 0 kpl.









lauantai 18. kesäkuuta 2016

Valmista makkaria

Vain 1,5 vuotta siinä meni, nyt sänkymme sai päälleen tyynyt, jollaisista olen haaveillut <3

Kerroin jo aikaisemmassa postauksessani syntymäpäivälahjaksi saamistani tyynyistä, joihin on kirjailtu nimikirjaimemme. Niiden innoittamana sain aikaiseksi tilata Bypiasilta tyynynpäälliset, jotka tulivat vastaan joskus nettikaupassa surffaillessani. Ihanat! Aluksi mietin, ovatko tyynyliinojen jokaista reunaa kiertävät röyhelöt mieleeni vai ovatko liian rimpsulat meidän makuumme. Eivät ole. Sopivat mielestäni hyvin makuuhuoneemme muuhun sisustukseen. Rimpsulat sängyllä, vanhat puulaatikot yöpöytinä, monia sade-, helle- ja pakkaskelejä nähneet ikkunanpokat seinällä. 






Tyynynpäälliset ovat 100% pellavaa, värivaihtoehtoina valitsemani natural ja luonnonvalkoinen. Tyynyliinat ovat todella fiksun kokoiset (50x60cm), niiden sisään sopii tavallinen tyyny. Monestihan sopivan sisätyynyn löytäminen voi olla hyvinkin haastavaa. Näihin löytyi täytettä jo valmiiksi kotoa :)

Kelpaa tuonne köllähtää päikkäreille sadetta kuuntelemaan!

Iloista viikonloppua :)





torstai 16. kesäkuuta 2016

Pyykki- ja pyjamapäivä

Kotona ollaan, vähän väsyneinä, mutta onnellisina hyvin onnistuneen reissun johdosta. Niin, ja koska tuo koiramuru kuorsaa kainalossa :)

Kotiuduimme viime yönä. "Virkistävä" vesisade otti meidät vastaan Helsinki-Vantaalla. Se ei kuitenkaan harmittanut pätkääkään, koska vastassa oli myös Suppari ja hänestä viikon huolta pitänyt anoppini. Voi sitä riemun hetkeä, kun Suppis hoksasi meidät lentokentän käytävältä <3

Vesisade jatkui koko yön ja on vain voimistunut päivän aikana. On ollut juuri sopiva sää nukkua pitkään (maltoin mennä peiton alle vasta, kun aamu alkoi jo sarastaa, puoli neljän aikaan), tyhjentää matkalaukkuja ja hengailla pyjamahousuissa. Mieheni lähti työtapaamiseen, hyvin rentoon sellaiseen, jo puolilta päivin ja on sillä reissulla edelleen. Mulla on ollut hyvin aikaa pestä pyykkiä, käydä ruokaostoksilla ja hellitellä koiramurua. Päikkäritkin otin, kaatosade suorastaan vaati sitä ;)



Äsken tein kevyen salaatin broilerista, kirsikkatomaateista, parsasta ja avokadosta. Paistoin broilerit, käytin parsat ja tomaatit nopeasti pannulla ja pilkoin avokadon. Päälle heitin vielä auringonkukansiemeniä. Makoisaa tuli ja ihanan kevyttä!


Nyt alan käydä lomakuvia läpi, niitä on kertynyt muutama... Lisää juttuja reissusta luvassa siis!

Kivaa torstai-iltaa sulle :)



tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ikävä on ihmeellinen juttu

Olin nuorempana kova ikävöimään. Yllättävä vatsakipu palautti ystävän luo telttailemaan lähteneen pikkutyttösen iltamyöhällä kotiin omaan sänkyyn monen monta kertaa. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani reissasin kotiin joka viikonloppu. Laukku pysyi osittain pakattuna aina muistuttamassa siitä, että kohta olisi taas perjantai ja lapsuudenkoti vain tunnin bussimatkan päässä. 

Vähitellen vanhempia, sisaruksia, lapsuudenkotia ja -maisemia kohtaan tuntemani ikävä on muuttanut muotoaan. Tietynlainen kaipuu on kuitenkin olemassa aina. Kaikkeen tottuu, siihenkin, että näemme harvakseltaan. 

Ikävöijä asuu sisälläni silti edelleen. Suurimmat ikävän tunteet minussa herättää nykyään karvainen perheenjäsenemme, maailman ihanin pieni Suppari-tyttö. Jos joku olisi saanut euron joka kerrasta, kun olen miettinyt Suppista tällä reissulla, olisi häneltä rahahuolet hetkeksi kaikonneet.
Ei sillä, ettenkö olisi nauttinut reissusta, olen todellakin! Yhdessä olemme mieheni kanssa miettineet, mitäköhän Suppis puuhaa juuri sillä hetkellä ja miten reagoi, kun palaamme kotiin. Pari kertaa olemme saattaneet soittaa kuulumisiakin... :) Sellaista se on, kun toinen on niin valtavan rakas! Huomenna jo nähdään!


Myöhään eilen illalla avasin hotellihuoneemme parvekkeen oven. Voi sitä haikeuden määrää, kun tajusin, että nukkuisimme täällä enää kaksi yötä! Tajusin, että tulen ikävöimään tätä kaikkea: yhdessäoloa, pitkiä juttutuokioita, käsi kädessä kulkemista, lämpöä, aurinkoa, uskomattoman kauniita maisemia. Ehkä vähän jopa sitä vesibussireissuja kaupittelevaa miestä, joka jaksaa päivästä toiseen kuittailla meille milloin liian hitaasta juoksuvauhdistani, milloin väärän vesibussin valinnasta. Minulle tulee ikävä tätä paikkaa. Minulla on jo valmiiksi vähän ikävä tätä paikkaa...




Miten voi yhtä aikaa ikävöidä sinne ja tänne..? Jotenkin vain voi. 











sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kroatian auringon alla

Kyllä, auringon! Aurinko on paistanut kiitettävästi nämä neljä päivää, jotka olemme kaunista Cavtatin kylää kierrelleet ja ihastelleet. Kannatti tehdä matkatavaroille lähes täydellinen päivitys lähtöaamuna: bikinien ja toppien määrä väheni huomattavasti pitkähihaisten saadessa lisää tilaa matkalaukussa, sääennusteen ollessa TODELLA sadepainotteinen. Harmittaako? Ei todellakaan! Mieluummin useita aurinkopäiviä samoissa vaatteissa kuin sadekelivaatteita vaihdellen :) Juuri nyt tosin sataa, mutta mikäs on ollessa ja lueskellessa lehtiä hotellihuoneessa, kun on päivän saanut makoilla altaalla. Se siitä eilisestä "koko päivän sataa vettä" -ennusteesta. 





Teimme toissapäivänä pikavisiitin Dubrovnikiin. Mennessä 40 minuuttia, palatessa vastatuuleen melkein tunti melkoista keikutusta pikkuruisessa vesibussissa. Vanhaa matkapahoinvoijaa vähän kauhistutti, että miten siitä selviää, mutta kiitos yöllisen ukonilman ja siitä seuranneen vähäisen unimäärän nukahdin paluumatkalla! Ei tullut huono olo, ei laisinkaan! Dubrovnik oli kaunis pilvisestä päivästä huolimatta. 




Pari päivää on startattu reippaalla aamulenkillä ja venyttelytuokiolla. Hotellissamme on kuntosali, jossa on kiva käydä herättelemässä kroppa uuteen päivään, jos se sadesää meidät vielä joku aamu yllättää :) Muussa tapauksessa suuntaamme lenkkipolulle näihin maisemiin. 






Nyt vähän iltapalaa ja sitten nukkumaan. Saa nähdä, millaisena huominen aamu aukeaa. Sääennustetta emme enää edes katso ;) Aamiaista nautitaan joka tapauksessa täällä:



Lisää hotellista, sen lähiympäristöstä ja rantaelämästä tuonnempana. 
Hyvää yötä!