tiistai 31. toukokuuta 2016

Lällällää, letti!

Mä en oo koskaan ollut hyvä laittamaan hiuksia. En omia, enkä toisten. Ponnarin osaan tehdä ja yhdenlaisen nutturan. Nutturan, joka päässä kuljen kesät, talvet. Vaihtelu virkistäisi tälläkin saralla, mutta minkäs teet, kun koordinaatio ei yksinkertaisesti riitä siihen, että tekisin hiuksille jotain näkemättä niitä. Tai vielä epätoivoisempaa, yrittäisin peilin avulla!

Pikkusiskoni on aina osannut loihtia hiuksiinsa kaikenlaisia ihania kampauksia. Letti syntyy telkkaria katsellessa tuosta vaan. Monesti, kun ollaan samassa paikassa, pyydän häntä keksimään omiin hiuksiinikin jotain kivaa. Ihan onnessani sitten nukun kampaus päässä, varovasti, jotta kestäisi seuraavaankin päivään. 



Yhdellä kollegallanikin on hallussa letittämisen jalo taito. Olen ihaillut ja kehunut hänen hiuksiaan harva se päivä. Kerran sitten männä viikolla heitimme toisen kollegan kanssa herjaa siitä, millainen harakanpesä, jos sekään, syntyisi, jos me kokeilisimme samaa. Kyseisen päivän iltana Suomen Leijonat pelasivat taas jotain ylijännää ottelua, jota ei kertakaikkiaan voinut paikallaan katsoa. Kuuntelu turvallisen välimatkan päästä raastaa hermoja paljon vähemmän, joten päätin mennä kylppäriin ja ottaa haasteen vastaan. Monta tuskaista huokausta, vähintään yhtä monta hikipisaraa ja pari maalia myöhemmin se oli valmis!


Letit pään molemmilla sivuilla! Ei mikään varsinainen kaunotar noin niinkuin kampaukseksi, mutta hyvällä valaistuksella siitä saa kyllä selvän: letit ne on! I did it! Lopultakin osasin ne tehdä! Nuttura jääköön historiaan, it's lettitime!

Innostusta kesti seuraavaan aamuun. Koko letti oli ollut vain aloittelijan tuuria. Höh! Vaikka kuinka väänsin ja käänsin, hiukset liukuivat miten sattui ja lopputulos näytti sellaiselta kuin sen kanssa olisi nukuttu vähintään kaksi yötä ja sukellettu johonkin rasvasaaviin. Hanskat tiskiin, hiukset auki ja nutturalle. Olkoon. 

Jotenkin se on kumma tämä ihmisen pää, kun jossain vaiheessa sitten kuitenkin aloin pohtia, että josko vaikka kokeilisin... Ihan vaan tavallista jatkolettiä! Ei muuta kuin kello soimaan aamulla varttia ennen välttämätöntä, merkitsevä katse peilin kautta omiin silmiin ja kaikki tahdonvoima peliin ;)


Tällainen päässä kipsuttelin sitten töihin tänä aamuna :) Haiskoon vaan omakehu, mutta mun tekemäksi tämä on hieno!

Tervetuloa kesäkuu ja lettikelit ;)

Mainittakoon vielä lopuksi, että hiustuotteet näyttelevät letin(kin) teossa isoa roolia. Ei kannata käyttää hurjaa määrää hiusta silottavia tuotteita ennen letitystä. Mitä karheampi hius, sitä helpompaa. 










sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Viikonlopun vietosta

Miten minusta tuntuu, että ihan just oli sunnuntai-ilta? Ja taas on! Viikot vierii eteenpäin sellaisella vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Huomenna herätään maanantaihin, eikä mihin tahansa sellaiseen: herätään viimeiseen lomaa edeltävään viikkoon! Hui, miten ihana ajatus! Töitä on vielä kasapäin tehtävänä, mutta kaikki tulee kyllä hoidettua, kuten joka kerta. Mitä olisi lomaa edeltävät päivät ilman pikku paniikkia ;)

Eilinen päivä oli täynnä kivaa ohjelmaa. Aamupäivällä kävimme kaupungilla hoitamassa asioita. Sen jälkeen pieni huili ja kyläilemään! Grillasimme ja vietimme iltaa ystäväperheemme kanssa. Perheen alakouluikäiset tytöt olivat kovasti odottaneet tapaamistamme. Molemmat olivat osallistuneet ruoanlaittoonkin: pienempi oli auttanut alkupalojen teossa ja vanhempi, 12-vuotias neitonen, oli leiponut jälkiruokakakun. Kuka osasi tehdä tällaisen viidesluokkalaisena?


Suussasulavan herkullinen hedelmäinen juustokakku. Ja katsokaa, kuinka tasainen pinta! Tyttö leipoo ja kokkaa usein ja nauttii, kun saa kokeilla kaikkea uutta. Ihanat prinsessat, ihana perhe. 


Tänään otimme iisimmällä aikataululla. Kävimme pitkästä aikaa vakipaikassamme N'avetassa kahvilla ja herkkupullalla. 


Suppari oli mukanamme N'avetassa sekä Itiksessä, jonne poikkesimme kotimatkalla. Kun illalla lähdimme vielä tekemään porrastreenin, Suppari-koiruliainen halusi jäädä kotiin löhöilemään. Tarkkana piti kuitenkin olla, kuten korvasta huomaa :)


Treenin jälkeen meinasin katsella hetken telkkaria, mutta parvekkeen ovesta kurkistava näkymä sai muuttamaan suunnitelman. Ei kertakaikkiaan malttanut istua sisällä, kun ulkona näytti tältä. 


Eikä näköjään malta mennä nukkumaankaan, vaikka kello on jo hirmu paljon. Tämä niiiin kostautuu huomenaamulla klo 6.... No, pikku päikkärit korjaavat vahingon sitten iltapäivällä ;)

Rentoa alkavaa viikkoa itse kullekin!







perjantai 27. toukokuuta 2016

Tavallinen torstai

Eilen satoi pitkästä aikaa vettä ja sen kunniaksi päätin viettää löhöillan ja olla tekemättä mitään. Lopulta päädyin mm. nukkumaan kahdet päikkärit töiden jälkeen. Huilipäivälle oli siis tarvetta :)




Olla pötköttelimme Supparin kanssa välillä parvekkeella ja välillä olkkarissa. Lasitettu parveke on ihana sateella(kin), sen suojissa kun pysyy suht lämpimänä (varsinkin viltin alla) ja tietysti kuivana. Luin yhtä chic lit -kirjaa muutaman tunnin. Kirja on taas sarjastamme mitä-mä-sitten-luen-kun-tämä-loppuu. Tiedättekö sen tunteen, kun on elänyt pitkään jonkun kirjan maailmassa ja ollut täysin sen otteessa ja yhtäkkiä se vain loppuu? On kuin kirjan henkilöitä kohtaan tuntisi vähän ikävääkin... 

Sain synttärilahjaksi ihanat, pellavaiset, pitkään toivomani tyynyt, joiden päälle on kirjailtu oma ja mieheni etunimen alkukirjain. Projekti "Sängynpäällinen" on ollut kesken, tai oikeastaan alkutekijöissään, siitä lähtien, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Uudet tyynyt ovat juuri sellaiset, jotka halusin sänkymme päälle. Eilen tilasin niiden seuraksi By Pia'sin vaaleanruskeat tyynyliinat, jotka ovat hieman synttärilahjatyynyjä isommat ja rikkovat muuten valkoista värimaailmaa. Sängynpäällisestä lisää sitten, kun eilen tilaamani versiotkin kotiutuvat :)


Ihanaa, kun välillä on päiviä tai iltoja, jolloin saa vain olla. Yhtäkkiä huomaa tehneensä siinä samalla pikku juttuja, jotka jäävät tekemättä hektisessä arjessa. Löhöpäivä tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille. Vai miten muuten selitätte sen, että jaksoin tehdä tänään 15 kilometrin juoksulenkin?! ;) Hyvä aloitus viikonlopulle! Nyt hetkeksi parvekkeelle nauttimaan linnunlaulusta, lahjaksi saamastani kirjasta ja ehkä parista suklaapalastakin. 

Aurinkoista ja rentoa viikonloppua!



tiistai 24. toukokuuta 2016

Ilta Kisakalliossa

Ajelimme eilen illalla Lohjan Kisakallioon, miehelläni oli siellä pari töihin liittyvää juttua, jotka hän oli luvannut hoitaa. Sää oli jälleen (ihanaa, kun voi tässä yhteydessä käyttää sanaa jälleen) aivan upea ulkona oleskeluun. Teimme Kisakallion ympäristössä pienen lenkin ja minä odottelin Suppiksen kanssa ulkona senkin aikaa, kun mies hoiti velvollisuuksia sisätiloissa. 

Oli muuten maisemat hieman muuttuneet siitä, kun viimeksi kävimme Kisakalliossa. Silloinhan olimme tsemppaamassa äitiä ja isää avantouinnin SM-kisoissa. 






Suppari nautti, kun sai leikkiä rannassa ja käydä hörppimässä vettä järvestä. Lopulta olin minäkin märkä, kun kuvaa otettaessa Suppis päätti alkaa kuivata itseään farkkuihini :)




Makean naurukohtauksen jälkeen tsemppasimme molemmat tytöt sen verran, että saimme yhden onnistuneenkin otoksen. Kameraan katsomista täytyy vielä harjoitella ;)


Kotiin palasimme vasta kymmenen aikaan. Istahdimme vielä hetkeksi parvekkeelle ja totesimme, että aivan kuin työpäivän ja illan väliin olisi mahdutettu yksi vapaapäivä. Tuollaisia irtiottoja pitäisi arkena ottaa useamminkin, ei se tuon ihmeellisempää vaadi. 









lauantai 21. toukokuuta 2016

Kaksi kivaa kesäpäivää

Voi näitä kesäkelejä! Eilinenkin tuntui aivan vapaapäivältä, vaikka perjantai olikin, kun työt loppuivat suhteellisen aikaisin ja sen jälkeen sai parkkeerata aurinkotuoliin löhöilemään (lue: päikkärit). Lopulta vietimme parvekkeella lähes koko illan lukien ja jutellen, mansikoista nauttien. Supparin vahtiessa :)




Tänään kävimme pikaisesti Porvoossa. Aamu oli auennut sateisena, mutta siellä ollessamme aurinko alkoi paistaa ja ilma lämpeni. Kävimme herkuttelemassa vanhan kaupungin sympaattisen kahvila Helmen terassilla. Minä join jopa lasillisen kuohuvaa!



En tiennytkään, että Porvoon By Pia's on muuttanut uusiin, isompiin tiloihin. Wau! Upea liike! Ei vain vaatteita rekeissä toinen toisensa vieressä vaan liikkeen sisustukseen oli todella panostettu. 




Tuollaisen lattian ottaisin anytime, en ehkä kotiin, mutta kesäkotiin. 

Iltalenkin teimme kolmisin Mustikkamaalla. Ensimmäiset kielot olivat auenneet. Voi tätä kesää <3










tiistai 17. toukokuuta 2016

Bron

Lähdimme sunnuntaina aurinkoiselle kävelylenkille Mustikkamaalle. Olin ajatellut käydä tekemässä salitreenin kävelylenkin jälkeen ja harmittelin, kun olin unohtanut syödä ennen lähtöä. (Ei ollenkaan minulle tyypillistä unohtaa ruokailu.) Mistä energiaa sekä kävelylenkkiin että punttitreeniin? Päätin tyytyä lähikaupasta haettavaan banaaniin. Mutta sitten...

Noin puolivälissä matkaa, Korkeasaaren sillan kupeessa, mieheni sen keksi: menisimme edessämme komeilevaan bistro&cafe Broniin lounaalle. Loistoidea! Voin todella suositella kaikille. 

Emme olleet kumpikaan poikenneet Broniin aiemmin, joten emme tienneet, mitä paikka tarjoaa. Iloksemme kuulimme heti oven avattuamme, että myös koirat ovat tervetulleita sekä terassille että sisätiloihin. Tarjolla oli erilaisia salaatteja ja pizzoja. Päätimme ottaa yhteisen salaatin, en halunnut syödä itseäni liian täyteen. Päätös oli oikea, yhdestä annoksesta riitti todellakin kahdelle. Valitsimme salaatin täytteeksi kanaa, fetaa ja avokadoa. 



Näissä maisemissa kelpasi, ja tarkeni, herkutella! Kaikkien meidän, tietysti :)


Siinä sitten istuimme, herkuttelimme ja ihailimme maisemia ennen kuin jatkoimme matkaa. 





Poikkeahan ihmeessä Broniin, jos kävelet/juokset ohi tai lähde varta vasten. Me ainakin menemme toistekin. 













maanantai 16. toukokuuta 2016

Britakakku, synttäreidemme vakioherkku

Jo muinaiset roomalaiset... Melkein ;) 
Mutta ainakin jo äidinäidilläni oli tapana leipoa britakakkua syntymäpäiville. Oma äitini on jatkanut perinnettä ja nyt minä vuorostani. Kun jollakin perheessä on synttärit, pöydästä löytyy takuuvarmasti britakakku, tai rutainatorttu, kuten meillä sitä kutsutaan. Näin oli myös viime lauantaina, kun juhlimme mieheni synttäreitä. 


Britakakulla on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin onnistumisprosentti on lähes sata. Toisinaan marenki kohoaa todella hyvin, kuten on tarkoitus, toisinaan ei juuri lainkaan. Makuun sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta, eikä se ulkonäköäkään haittaa.


 Toiseksi, kakku on helppo tehdä, kunhan muistaa vatkata marengin kunnolla. Kun marenki on kiiltävää, "kovaa", eikä se lähde valumaan astiasta, vaikka sen kääntäisi ympäri (kokeile varoen), alkaa olla valmista. 


Kolmas britakakun puolestapuhuja on se, että kakkupohjan voi tehdä etukäteen, pakastaa ja vain täyttää & koristella juuri ennen juhlia.
Hyvänä puolena pidän myös kakun monipuolisuutta: maistuu ihanalta, ja varsin makealta, pelkällä kermavaahtotäytteelläkin, mutta banaani, erilaiset marjat ja esimerkiksi lemon curd sopivat täytteeksi kermavaahdon lisäksi. Mahdollisuuksia on monia. 

Lauantaiksi tekemäni kakku sai koristeekseen pensasmustikoita ja mansikanlohkoja. Kerrosten välistä löytyi tietysti kermavaahtoa. 





Kakku teki jälleen kerran kauppansa loistavasti. Seuraavana aamuna tarjoiluvadilta löytyi vain muruja ja kermavaahdon rippeitä, kun mieheni teinipoika oli pikkutunneilla hipsinyt syömään sen viimeisen palan :)

Tällä ohjeella meidän kakku valmistuu:

BRITAKAKKU

1. taikina:
3 munanvalkuaista
2,5 dl sokeria

Vatkaa valkuaiset ja sokeri sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi. 

2. taikina:
3 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
150g sulatettua voita
5 rkl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Aloita vatkaamalla keltuaiset ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne keltuaisten ja sokerin joukkoon maidon ja sulatetun voin kanssa.
Levitä peltille ensin keltuaistaikina, sen jälkeen valkuaisvaahto. Halutessasi voit ripotella päälle mantelilastuja. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia. 

Enjoy! 






 

perjantai 13. toukokuuta 2016

Puita ja pieniä kirsunjälkiä

Onpas kulunut aikaa viime postauksesta! 

Viime viikonloppu sujui mukavissa merkeissä äitienpäivän vietossa vanhempieni luona. Talviturkkikin tuli heitettyä samalla reissulla lenkkipolun varrella olevaan suojärveen! Oli ihana viettää aikaa lapsuudenperheen parissa pitkästä aikaa. 



Tämän viikon vapaa-aika on kulunut erilaisten koti-ja pihatöiden parissa. Maanantaina ajoimme kesäpaikallemme puuhommiin. Pihasta kaadettiin pari päivää aiemmin isoja puita, jotka oli valmiiksi pätkitty, mutta jätetty niille sijoilleen. Niitä siellä sitten roudattiin puuvajaan ja koottiin isoiksi kasoiksi odottamaan klapihommia. 


Tiistaina vuorossa oli parvekelasien pesu. Alalaseissa kulki rivi kirsunjälkiä, kiitos meidän pienen vahtikoiran, jonka mielestä jokainen pihassa kulkeva on todennäköisesti vihollinen. Kokonaan lasitettu parveke on ihana kaikkina muina paitsi ikkunanpesupäivinä ;) 
Keskiviikkona jatkoin varsinaisten ikkunoiden parissa. Onhan siinä hommaa, mutta kyllä se palkitseekin, kun huomaa, miten paljon kirkkaammin aurinko paistaa nyt sisään :)

Eilen oli viikkosiivouksen vuoro. Olen jo aiemminkin kertonut liputtavani torstaisiivouksen puolesta. Ehdottomasti paras päivä! On ihana aloittaa viikonloppu puhtaassa kodissa. Rennolla meiningillä mentiin. Imuri sai odottaa, kun koiramuru parkkeerasi jalkoihin :)


Ja tänään, tänään on perjantai (jihuuu!) ja leivontapäivä. Ei viikoittainen, ei suinkaan. Tänään leivotaan ukkokullan huomista syntymäpäivää varten. Tutut lukijat tietävät jo etukäteen, mikä kakku synttäripöytää koristaa ;) Palataan siihen myöhemmin. 

Kivaa viikonloppua!




perjantai 6. toukokuuta 2016

Kun mies kompostinkin puhalsi

Heipat tämän viikon toisesta, siitä varsinaisesta, perjantaista! 
Keskiviikko tuntui aivan perjantailta helatorstaivapaan vuoksi. Tänä aamuna pää oli selvästi epävarma siitä, eletäänkö maanantaita vai perjantaita, koska eilen oli vapaa ja huomenna on vapaa! Vähemmästäkin menee sekaisin, mutta väliäkös sillä, koska aurinko paistaa ja tänään ON perjantai :)

Eilisen vietimme kesäpaikallamme talkoiden merkeissä. Lähdimme matkaan heti aamulla tarkoituksenamme palata suht hyvissä ajoin iltapäivällä kotiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että kotiuduimme vasta iltakuudelta, koska emme yksinkertaisesti malttaneet lähteä aiemmin.






Saimme siistittyä pihan ja rannan hienoon kuntoon. Kuuden hengen voimin lehdet, risut ja muut roskat tuli haravoitua ja raahattua kompostiin hyvässä tahdissa. Mieheni kokeili ensimmäistä kertaa lehtipuhallinta meidän muiden kerätessä lehtiä perinteisempään tyyliin. Sellaisetkin paikat, joita ei keväisin yleensä siivota, tuli puhaltimella putsattua. Jopa kompostin reunat ovat nyt siistit ;) Lehtipuhaltimesta tuli siis heti hitti, eikä syyttä, kyllähän se nopeutti toimintaa. Silti en suostu täysin luopumaan haravoinnista, koska se on oikeasti mukavaa! 


Koiraneiti oli sitä mieltä, että kivileikkien, pallon/kepin hakemisen ja riehakkaan juoksemisen välissä kaikkein mukavin huilipaikka on lehtien roudaamista varten levitetty pressu. Siihen se järjesteli petiä aina sopivan tilanteen tullen. 



Sisätiloja emme vielä siivonneet, sen aika on seuraavalla kerralla. Pikkumökin kävin kyllä tuulettamassa ja hetken fiilistelin ajatuksella, että täällä ollaan taas eli pian on kesä!



Anopin tekemän lasagnen ja muiden herkkujen ilmestyessä pöytään iskimme hanskat naulaan ja söimme porukalla herkullisen, myöhäisen lounaan. Kotiinpaluun jälkeen fiilis oli kiteytettynä tämä:



Ja katsokaas, minkä aarteen meri oli kuljettanut mökkirantaan ja minä kotiin:


Onko vähän hieno?! Tuolla se nyt kuivuu parvekkeella ja odottaa, että keksin sille paikan. Paras olisi keksiä, sen verran mielenkiintoinen oli mieheni ilme, kun ilmoitin roudaavani rungon kotiin... ;)

Iloista, aurinkoista viikonloppua!