perjantai 29. huhtikuuta 2016

Sattuuhan sitä

Sain muutama vuosi sitten ystävältäni lahjaksi pienen, valkoisen Arabian kupin, johon hänen siskonsa oli maalannut mustia eläinhahmoja. Ihastuin kuppiin niin paljon, että tilasin niitä muutaman lisää niin, että pian minulla oli neljä maalattua ja yksi valkoinen. 





Kupit ovat monikäyttöisiä ja kooltaan juuri sopivia esimerkiksi soija-astioina sushia syötäessä. Lisäksi olen pitänyt niissä karkkeja ja juuri äsken tein kahteen niistä meille pienen iltapalan. 

Tänään lähdimme varta vasten läheiseen ostoskeskukseen ostamaan muutaman valkoisen kupin lisää. Meille tulee huomenna vappuvieraita ja olemassa olevat kupit eivät ihan riitä. Ensimmäinen tavaratalo tuotti pettymyksen, toinen samoin. Lopulta suuntasin Iittalan liikkeeseen sillä ajatuksella, että sieltä, jos jostakin löytyy ja jos ei, he tietävät, mistä kannattaa etsiä. 

Tai sitten ei. 
Myyjä löysi kuvastostaan melkein samanlaisen, joka sekin oli kuitenkin kovin kaukana kupposestani. 

Vähitellen oli pakko alkaa totutella ajatukseen, että meidän vappukattauksesta tuleekin mustavalkoisen sijasta värikäs. (Meillä siis on toisetkin soijakupposet, mutta kun ne ovat värikkäät ja mä olin niin ajatellut mustavalkoista... Vaikkakin juuri vappuna pitäisi olla kaikkea muuta kuin mustavalkoista...)

Kävimme siis ostamassa servetit uutta kattausta varten ja ideat kukista ja kynttilöistä alkoivat pyöriä ajatuksissa. Kuva värikkäästä vappukattauksesta ei tuntunutkaan enää niin mahdottomalta. Huomisen jälkeen näette, miltä lopputulos näytti. 

Niin, sen verran vielä niistä Arabian kupposista, että tavallaan ne eivät olekaan Arabiaa. Hups. Taisin muistaa vähän väärin... Vasta monta tuntia myöhemmin uskalsin paljastaa miehelleni, että saattaa olla, että juoksimme ympäri Arabian hyllyköitä turhaan. Ne ihanuudet ovat alusta loppuun asti ystäväni siskon tekemiä <3







tiistai 26. huhtikuuta 2016

Asenteesta

Asenne ratkaisee, aina. Eilen se tuli taas todistettua. Takana oli kiva viikonloppu, jota olisin voinut vielä jatkaa ainakin yhden päivän verran. Maanantaiaamu kuitenkin koitti herätyskelloineen ja vesisateineen. 

Aamupalalla tiedostin olevani huonolla tuulella vain siksi, että oli maanantai, eikä kukaan ollut edelleenkään keksinyt kolmatta päivää viikonloppuun. Mietin, että näin tämä ei voi mennä. 

Aloin miettiä edessä olevaa viikkoa. Maanantain työpäivää, joka on mukavan lyhyt. Tiistai-illan kauan odotettua ohjelmaa. Vappuvalmistelujen täyttämää keskiviikkoiltaa. Torstaita, jolloin näen ystävääni yhteisen illanvieton merkeissä. Perjantain huippukivaa työpäivää yhdistettynä illan suunnitelmiin. Lauantaita, vappuaattoa, joka tuo mukanaan ystävät, koristelut, herkut. Ja lopuksi sunnuntaita, joka toivottavasti on suurelta osin huilipäivä :)

Kuka höntti voi siis olla huonolla tuulella, kun edessä on tällainen viikko?! Tai ylipäätään asennoitua negatiivisesti, kun perusasiat ovat enemmän kuin kunnossa?

Tiettyihin tilanteisiin vaan liian helposti liittyy negatiivisuuden värittämät ajatukset. Maanantai on varmasti monelle yksi sellaisista. Yhä useammin löydän itseni miettimästä, miksi ajattelen negatiivisesti joistakin asioista. Ketää se auttaa, mitä se muuttaa? Jos asian voi muuttaa, tee se. Jos ei voi, muuta asennettasi. Ylenmääräinen negatiivisuus ei kaunista ketään, eikä mitään!


Hymyillen,
Suvi

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Hääpäivää juhlistamassa

Jääkaapissa olleen paperikassin sisältö on paljastunut, lippuset ja lappuset on käytetty, myös käsilaukussa ollut kakkulapio on tehnyt tehtävänsä. 

Varsinainen hääpäivämme on tänään, ONNEA MEILLE, RAKAS!

Juhlistimme ensimmäistä aviovuottamme jo eilen. Ilmoitin kuukausia sitten miehelleni suunnittelevani ohjelman tälle viikonlopulle. Lopulta päivän sisältö muodostui täydeksi yllätykseksi. Mieheni tiesi vain, että lauantaina pitää olla kotona klo 14.30. Niinpä kaverukset palasivat autokauppakierrokselta jo hyvissä ajoin kahden aikaan. 

Pyysin miestäni pakkaamaan kamppeet yönylireissua varten. Hyppäsimme autoon ja veimme rakkaan karvakorvamme anopille hoitoon. Sieltä läksimme kaksin kohti keskustaa. Salaiseksi määränpääksemme paljastui keskustan uusin hotelli, Lilla Roberts. 

Samppanjapullo jäissä odotti meitä huoneessamme, samoin viesti hotellin henkilökunnalta. 




Vuosi sitten hädin tuskin maistoin hääkakkuamme, jännitys vei voiton. Lupasin silloin tilata samanlaisen kakun ensimmäiseksi hääpäiväksemme. Korkkasimme kakun samalla, kun kippistimme ensimmäiset samppanjalasilliset. 



Aivan järjettömän hyvää!!! Jos pidät suklaasta ja haluat joskus tilata kakun leipomisen sijaan, voin suositella Kakkugallerian marmorisuklaista. 

Herkuttelun jälkeen päätimme olle välittämättä sateesta ja lähdimme kävelylle keskustaan. Poikkesimme muutamassa kaupassakin ja saattaa olla, että löysimme olohuoneeseen uuden maton! Siinä olisikin matolla tarina: tämä tuli vastaan juhliessamme ensimmäistä hääpäiväämme :) Matosta lisää siinä tapauksessa, että se lopulta päätyy lattiallemme. 

Palasimme hotellille kuuden jälkeen, jotta ehdimme vaihtaa vaatteet iltaa varten. Olin pakannut mukaani mustan nahkahameen ja puseron. Miehelläni on silmää asusteiden suhteen, joten otin mukaani muutaman kaulakorun. Hän saisi päättää, mikä mukana olevista sopisi parhaiten asuuni. Lopulta päädyin valitsemaan hääpäivälahjani <3 Mieheni kaivoi sen esille laukustaan, kun pyysin hänelta apua korun valinnassa :) Kalevala-korun Eira. Kaunis. 


Illastimme Salutorgetissa. Seura, tunnelma ja ruoka veivät mennessään, kuvaaminen jäi. Välillä hyvä niinkin :) Nautimme alkupaloiksi parsaa sekä häräntartarpihviä. Pääruoaksi valitsimme ylikypsää porsaanpotkaa ja äyriäispastaa. Illallisen jälkeen kävelimme takaisin hotellille kauniissa, joskin tosi kylmässä, kevätillassa. 

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme hotellin aamiaisella yllättävänkin aikaisin. Pakkasimme tavarat ja lähdimme vähitellen kotia kohti. Molemmilla taisi olla jo pikkasen ikävä koiramurusta :) 

Kaikki kehut ihanasta Lilla Robertsista, sen aamiaisesta, sisustuksesta, ystävällisestä palvelusta säästän ensi viikkoon, kun teen aiheesta oman postauksensa. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! 





 













lauantai 23. huhtikuuta 2016

Surprise, surprise!

Jääkaapissa on paperipussi, johon ei saa kurkata. 
Mies saa tulla kotiin sovittua aiemmin vain, jos ilmoittaa ensin. 
Iltalaukku on täynnä lippuja ja lappuja, joita on yritetty piilotella parin viikon ajan. 
Puhelin on äänettömällä ja koko ajan mukana.
Käsilaukusta löytyy kakkulapio.  
Vasta kotiin tullessaan mies saa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän esitti jo villin arvauksen: meille tulee koiravauva! Ei tule, ei ainakaan tänään :)

Tämän päivän salamyhkäisyys liittyy seuraavan vuorokauden tapahtumiin. 

Yksivuotishääpäivä ❤️ 

Kohta mennään!




perjantai 22. huhtikuuta 2016

Niin mansikkaista, niin mustikkaista

Kerran viikossa, varmuudella, on muita aamuja helpompi herätä, koska perjantai. 

Aamupala sai tavallista herkullisemman kuorrutteen. Kesällä pakkaseen laitetut kultakimpaleet, mansikat ja mustikat, riittivät helmikuuhun asti. Sen jälkeen aamupuurolautaseni on ollut vaillinainen. Olen yrittänyt korvata marjat mm. luonnonjogurtilla, hunajalla ja banaanilla, mutta myönnän kaipaavani punasinistä koristusta. Eilen bongasin kaupan hyllyltä kohtuuhintaiset rasiat molempia marjoja. Ja tänä aamuna:


Ja jo eilen illalla:


Perjantaiaamuna töihin kävellessä fiilis on erilainen. Päässä ei enää pyöri kaikki tekemättömät työt vaan edessä olevan viikonlopun jutut. Korvat erottaa linnunlaulun, silmät kaiken sen, minkä lämmittävä aurinko on nostanut esille. 


Iänikuinen nuttura kiristää muutaman asteen verran vähemmän. 


Perjantai, olet erittäin tervetullut!




tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kukkia nyt sit kuitenkin

Pari viikkoa sitten petyin, kun en helmililjoja hakiessani saanutkaan niitä. Päätin antaa parvekkeen olla kukaton vähintään vappuun asti, koska vasta silloin alkaa orvokkikausi. 

Paitsi, että alkoi jo sunnuntaina. 


Siellä ne nyt kukkivat, kuusi valkoista ja kuusi hempeän sinistä pientä orvokkia <3 En enää halunnut katsella tyhjiä kukka-astioita, joten teimme pikareissun läheiselle puutarhalle. Hortensioiden ja pelargonien (kyllä, näillä olen ajatellut parvekkeen kukittaa tänä vuonna) aika on sitten vasta myöhemmin. Nyt nautimme näistä suloisista!



Joko teillä on hankittu ulko-/parvekekukkia tänä keväänä?

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Valkoisten tennareiden esiinmarssi

Lauantaina aurinko helli meitä helsinkiläisiä, ja varmasti monia muitakin, oikein tosissaan. Minäkin uskaltauduin ulkoilemaan senkin uhalla, että ilta menisi taas niiskuttaessa, koska saimme kutsun yhteen mieluisaan juttuun: vaunulenkille! Kummityttö ja veljensä nukkuivat lähes koko tunnin lenkin ajan <3

Takki Didriksons, farkut Only, tossut Adidas


Uudistin samalla hiihtolomalla ostamani Adidaksen valkoiset tossut. Ovat tosi mukavat ja tulevat varmasti olemaan jalassa usein nyt, kun talven jälkeisistä kurakeleistä on selvitty. 


Takki Mango, farkut Only, tossut Adidas, huivi Global accessories

Samoilla tossuilla mentiin illemmallakin, kun ajelimme haistelemaan Kaivopuiston kevättuulia. 

Ja mikä parasta, selvisin ilman valtavaa allergiakohtausta! 

Eilinen olikin pitkästä aikaa sateisempi päivä, mikä sopi minulle. Sade on kuitenkin paras siite- ja katupölyjen poistaja. Kävimme moikkaamassa mieheni äitiä ja tein kotona jotakin, minkä olin päättänyt antaa olla vielä muutaman viikon verran. Siitä lisää huomenna :)

Hyvää alkanutta viikkoa!












perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kas, Cardemummaa!

Kävin tänä aamuna lääkärissä pitkittyneen flunssan vuoksi. Mieheni kuskasi mut metroasemalle, koska pyrin vielä (harmikseni, mutta pakon sanelemana) välttämään liikkumista ulkona.

Tiesin olevani perillä liian aikaisin ja pohdin autossa ääneen, että mitäköhän sitä keksisin odotellessani. Mies ehdotti, että aamiaiselle johonkin, tietysti! Loistoidea! 

Joskus, aikaa sitten, muistan poikenneeni Cafe Cardemummaan. Silloin nappasin kiireessä mukaan vain yhden voileivän, nyt istahdin alas fiilistelemään tunnelmaa. 


Cafe Cardemumma on Kaarlenkadulla sijaitseva pienen pieni kahvila, jonka sisältä leijaileva tuoksu (korvapuusteja!) houkutti ainakin mut sisään ovistaan. Pöydät olivat täynnä yhtä lukuunottamatta, joten istahdin sen ääreen odottelemaan, että tarjoilija tuo tilaukseni. 


Olin jo etukäteen päättänyt perjantain ja himpun verran paremman oloni kunniaksi ottaa aamiaiseksi (hihii!) palan suklaakakkua, jos löytyy. Kyllä löytyi, kolmeakin eri vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli After Eight -versio, kuulosti hyvältä. Toinen oli sekoitus suklaata ja appelsiiniä, yksi niistä harvoista yhdistelmistä, jota mun puolestani ei olisi koskaan tarvinnut keksiä. Kolmas suklaaherkku oli raakakakku, sitä oli ilman muuta kokeiltava!


Että maistui muuten hyvältä! Jos ei olisi ollut kiire lääkäriin, olisin jäänyt odottelemaan tarjoilijan vapautumista. Mieli teki niin päästä selvittämään, mitä kakku piti sisällään. Saattaa olla, että resepti olisi silti jäänyt salaisuudeksi. Secrets of the cook, vai miten se meni? ;)


Hyvien raakakakkuohjeiden metsästys alkakoon! Yhtään en ole vielä kokeillut, joten vinkkejä otetaan vastaan. 

Makoisaa perjantaita :)





keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Potilaat paniikissa

Terveiset sairastuvalta!
Flunssa-/allergiaoireet ovat pitäneet mut tiukasti sisätiloissa pari päivää. Taisin nuolaista ennen kuin tipahti, kun rehvastelin lääkkeiden toimivuudella ja onnistuneilla juoksulenkeillä. No, toiveissa ovat uudet lääkkeet ja pitkäaikaisempi toivottu lopputulos. 

Suppari sen sijaan huilaa tassunsa vuoksi. Tänä aamuna huomasimme, ettei koira varaa toiselle etutassulleen lainkaan. Eläinlääkärikäynti, rauhoittavat, tutkimukset, röntgen. Mitään selkeää syytä ei löytynyt, mutta lääkityksen Suppis kuitenkin sai varmuuden vuoksi.

 
Suppari oli rauhoittavan lääkityksen jälkeen koko loppupäivän aivan tokkurassa. Vasta äsken, ennen yhtätoista, se pyysi päästä iltalenkille. 

Hirveän mielelläni en läheiseen metsään iltapimeällä lähde, koska ketunpesä, mäyrät ja mitä kaikkea. Mutta mitäpä en tekisi tuon karvakorvan puolesta. Niinpä me reippaina tyttöinä suuntasimme metsäpolulle. 

Kuvaa tilanteesta ei yllättäen ole, mutta maahan jäi todennäköisesti yhdet pienet tassunjäljet ja yhdet nelikymppiset lenkkarinkuopat todisteeksi siitä, kun me kaksi otimme hatkat. Ei jääty miettimään, että tutustuttaisiinko. Nyt tiedän, miltä mäyrä röhkäistessään kuulostaa. Enkä taatusti nuku ensi yönä! 


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kodin pieniä yksityiskohtia

Kotimme sisustusta voi kuvailla melko pelkistetyksi ja vaaleaksi. Meillä ei juurikaan ole hyllyjä tai muita tasoja, joiden päälle tulisi kerättyä tavaraa. Olemassa olevilla tasoilla on muutama valokuva, kynttilöitä ja pari viherkasvia. Melko yksinkertaista siis, kuten asukkinsakin ;)

Kodistamme löytyy muutama yksityiskohta, joista erityisesti pidän. Jotkut niistä ovat melko uusia hankintoja, osa on löytynyt romulavalta tai päätynyt meille sattuman kautta. Oli miten oli, uskon niiden pysyvän osana sisustustamme, vaikka muuttaisimmekin. 


Yksi näistä on vanha puinen laatikko, jonka päätymisen mökin varastosta romulavalle pystyin estämään. Laatikko oli pyörinyt varastossa vuosikymmeniä. Pesin sen ja maalasin vedellä ohennetulla valkoisella maalilla. Lopputuloksesta tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan. Laatikko toimitti alkuun pienen kaksioni olohuoneen pöydän virkaa, nyt se toimii sivupöytänä sohvalle. 


Husqvarnan ompelukoneesta en luovu koskaan! Vanha rouva ei ainoastaan ilahduta kauneudellaan, se myös toimii! En koskaan uskonut löytäväni moista, kunnes muutama vuosi sitten yksi tutun tuttu tarjosi tätä yksilöä tyyliin "Kelpaisiko kenellekään?" Lähdimme hakureissulle melkein siltä istumalta.


Pidän myös yöpöytinämme olevista vanhoista puulaatikoista, mutta tuota vanhaa käpyä rakastan. Se on kulkenut mukanani vuosia. Nappasin sen mukaani, kun viimeistä kertaa lähdin mummulan punaisen mökin pihasta <3


Sohvan yläpuolella olevalta hyllyltä löytyy hääkuvamme lisäksi molempien vauvakuva mustavalkoisena. Hyllyn päädyssä on Balmuirin ihana, mustassa lasiastiassa oleva tuoksukynttilä. Toista päätä koristaa kummityttömme ristiäisistä muistoksi saamamme Tinek:n pieni lasipullo, jossa pidän aina leikkokukkia. Tämä kokonaisuus hyllyllä vaihtelee aika ajoin. Sisustus muuttuu yllättävänkin paljon niinkin vähällä kuin valokuvia tai -kehyksiä vaihtamalla. 





 


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Grillikauden avaus mökkirannassa

Eilinen aamu aukeni niin aurinkoisena, että sisätilasunnuntai ei tullut kysymykseenkään. Kaupungille? Mökille? Ulkoilemaan? Mitämitä?

Lähdimme ajelemaan ja päädyimme lopulta grillimakkarapaketin kanssa mökkipihaan :) Poikkeuksena tavanomaiseen otimme tällä kertaa ihan rennosti, mitä nyt muutaman maahan pudonneen puunoksan raahasin pois pihasta ja mieheni kiersi tarkistamassa, että kaikki paikat ovat kunnossa. Muuten istuimme rannassa, juttelimme ja nautimme auringosta samalla, kun seurasimme Supparin touhuja. 





Kuten aina, tälläkin kertaa ulkona syödyt eväät maistuivat älyttömän hyviltä! Samalla tuli avattua tämän vuoden grillikausi :)





Illalla teimme vielä pienen kävelylenkin ja kävimme samalla kaupassa. Poikkesimme matkan varrella olevalle rannalle heittämään Suppikselle keppiä ja toteamaan, että ensimmäinen purjevene oli ilmestynyt venesatamaan. 
Kevät!
















sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Naistenilta ja uusi mekko

Vietimme eilen Parsaa&Kuplivaa -iltaa ystäväni luona. Kymmenkunta naista istui ja rupatteli jos sun jostakin hyvän ruoan ja juoman äärellä. 

Itselleni ilta oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että tunsin ennalta ainoastaan kutsujen emännän. Olin kyllä kuullut jokaisesta vieraasta jotakin ja nyt sain nimille kasvot. Oli hyvin virkistävää tutustua yhdellä kertaa niin moneen uuteen ihmiseen. 

Illan asunani oli Marc Aurelin ale-löytö. Mekko, jota pystyy muokkaamaan asusteilla hyvin moneen tilanteeseen sopivaksi. Mekko on edestä hyvin yksinkertainen, takaosan laskostukset ovat vaatteen The Juttu.





Illan emäntä, ihana Johanna, oli laittanut kodin todella kauniiksi. Useat kukat ja kynttilät koristivat sekä sisätiloja että parveketta. 






Tarjoilut olivat jälleen kerran suussasulavan herkullisia. Illan teeman mukaisesti pöydästä löytyi parsaa parissakin eri muodossa. Sen lisäksi saimme nauttia mm. itse marinoidusta tonnikalasta ja omatekoisesta pataleivästä. Niin, ja nämä viiriäisenmunat, onko suloisempaa? Kuva ei välttämättä kerro, miten pieniä munat ovat. Voit kuvitella niiden koon, kun kerron, että lusikat ovat pikkulusikoita!


Lue lisää upeista tarjoiluista ja illasta muutenkin Johannan Kaikkea kaunista -blogista!