torstai 31. maaliskuuta 2016

Parsapasta koekaniinina

Onko se kevät, tekemisen puute, ympärilläni olevat taidokkaat kokit vai jokin muu syy, joka on saanut mut yhtäkkiä innostumaan ruoanlaitosta ja leivonnasta?

Meidän äiti on laittanut aina superhyvää ruokaa ja leiponut usein ja maukasta. Myös siskoni on hyvä kokki. Minä taisin seistä väärässä jonossa, kun niitä taitoja jaettiin. 

Osaan kyllä tehdä perusruokia, niitä, joita köksäntunnilla harjoiteltiin. Myös joistakin leipomistani herkuista tulee oikeasti hyviä, vaikkakaan onnistuneita pyöreitä pullia en vieläkään ole onnistunut tekemään. Minun versioni ovat vaarallisia kaikelle, mikä niiden tielle osuu: hampaille, lattialle, seinälle... Sanovat, että laitan taikinaan liikaa jauhoja. Ovat varmasti oikeassa. Vuosiin en ole enää edes yrittänyt. Olen antanut niiden kokata, jotka osaavat. Ainoa kotityö, joka keittiössä on kiinnostanut ja jossa olen kokenut olevani hyvä, on ollut siivoaminen. 

Periksi antaminen ei kuulu enää ohjelmistooni, ainakaan tältä osin, ja ehkä siksi haluan yrittää uudestaan. Ehkä sisälläni on aina piilotellut pieni leipuriruoanlaittaja, joka ymmärtää nyt, että kaikessa ei tarvitse olla hyvä, kaiken ei tarvitse aina onnistua, kaikessa voi kehittyä. Ehkä siksi pienet jutut, kuten mitä laitetaan sokerikuorrutetun kakun kuorrutteen alle, koska siemenet ovat olleet tarpeeksi kauan pannulla, kuinka paksu on kuorimista vaativa parsan kuori, ovat nyt alkaneet kiinnostaa. Harkitsen jopa ruoka-aiheisen lehden tilaamista. Minä!

Sain ystävältäni hyvän vinkin: samalla, jos/kun tilaan ruokalehden kannattaa tehdä päätös valmistaa joka lehdestä jotakin, kokeilla jotakin uutta. Päätin edetä pienin askelin ja aloittaa ilmaisjakeluista! Bongasin uusimmasta Pirkka-lehdestä (4/2016) ohjeen, joka vaikutti mielestäni kokeilemisen arvoiselta. Niin, ja tarpeeksi helpolta ;) Ohjetta hieman mukaellen sitten kokkailin meille eilen päivälliseksi parsapastaa!


Parsat käskettiin kuoria, jos kuori on kovin paksu. Mistä minä tiesin, mutta mieheni mukaan ei ollut. Olivat kuulemma ehkä ohutkuorisimpia ja tuoreimpia parsoja, joita hän oli koskaan nähnyt. Jee! Osasin siis valita hirmu hyvät parsat kaikkien parsojen joukosta! 

Suvi 1 - sisällä kolkutteleva "Et kuitenkaan osaa" 0

Parsat käskettiin siivuttaa ohuiksi viipaleiksi kuorimaveitsellä ja samalla keittää tuorepasta ohjeen mukaan. Pastan keittoaika oli 3 minuuttia, jonka jälkeen se käskettiin tarjoilla välittömästi! Välittömästi! Ei jumpe! Pino parsaa siivutettavana, sitruunankuoren raastaminen, mehun puristaminen, pinjansiementen paahtaminen, parmesanit sun muut ja kolme minuuttia aikaa! Ei tuu mitään, en ehdi!

Suvi 1 - "Et kuitenkaan osaa" 1

Mies riensi apuun ja otti siivuttajan roolin. Kriisiltä vältyttiin ja homma jatkui. Samalla opin, että pinjansiementen alkaessa ruskistua ne saa ja pitää ottaa pannulta pois.

Parsasuikaleet käskettiin keittää 1-2 minuutin ajan desissä vettä. Kukaan ei kuitenkaan sanonut, mitä keitinvedelle pitää tehdä! Oletin, että se haihtuu kiehuessaan pois. Ei kiehunut, minusta se lisääntyi. Kaadoin sen sitten viemäriin, koska en halunnut vetistä pastaa ja seuraus pidemmästä keittoajasta olisi ollut se, että parsasuikaleet olisivat olleet parsamössöä... Keitinliemi olisi kuulemma kannattanut säästää. 

Suvi 1 - "Et kuitenkaan osaa" 2

Lopulta pasta kypsyi juuri sopivaan aikaan, pinjansiemenet olivat täydellisiä, parsasuikaleet pysyivät koossa ja annos oli oikeasti herkullinen. 


Suvi 2 - "Et kuitenkaan osaa" 2

Lisäksi keittiössä oli yllättävän paljon erilaista kippoa, kuppia, raastinta, parsankuorta ja sitruunanmehua pitkin poikin. Ympärilläni vallitsi aloittelevalle kokille tyypillinen kaaos. Mikäs sen mukavampaa innokkaalle siivoajalle!

Suvi 4 - "Et kuitenkaan osaa" 2

;)





tiistai 29. maaliskuuta 2016

Vaaleaa

Selailin tuossa pääsiäispäivinä otettuja kuvia ja totesin, että kovin vaaleilla sävyillä mentiin. Osaksi tarkoituksella, osaksi tilanteen "pakottamana".

Ajellessamme sunnuntaiaamuna Tampereelta kotiin haaveilin värikkäästä tulppaanikimpusta, jolla koristaisin muuten vaalean pääsiäiskattauksen. Haaveeksi jäi, kaikki tulppaanit oli myyty loppuun. Ilman kukkia en kuitenkaan halunnut jäädä, joten valitsin punaisten ja vaaleiden ruusujen väliltä ne vaaleat. 




Koristevalikoimaamme ei kuulu tipuja, eikä pupuja, en ainakaan ole niitä muuton jälkeen löytänyt... Hirmuista etsintäoperaatiota en jaksanut järjestää, joten koristelin pöydän vaaleilla, höyhenkuvioisilla munilla ja höyhenillä. 



Jopa jälkiruoka oli vaaleaa. Valkosuklaasitruunamoussella täytetyt suklaamunat. Näistä ohjetta myöhemmin, olivat herkulliset. 


Lähtiessämme samppanjalasillisille rantaan päätin pääsiäisen, auringon ja alkavan kevään kunniaksi pukea päälleni vaalean kevättakkini. Ostin sen viime kesänä Mangosta. Alle puin kuitenkin vielä paksun neuleen ja kaulaan kietaisin villahuivin. Mereltä puhaltava tuuli on vielä aika hrrrr! Mutta näillä tarkeni :) 




Iloista viikkoa juuri sinulle :)








maanantai 28. maaliskuuta 2016

Samppanjalasilliset rannassa

Hyvää toista pääsiäispäivää!

Kotiuduimme eilen reissusta. Lähdimme ajelemaan Tampereen hotelli Ilveksestä, jossa yövyimme lauantain ja sunnuntain välisen yön, heti aamiaisen jälkeen ja olimme kotona jo puolenpäivän tienoilla. 

Kotiin päästyämme mieheni sai aivan huikean idean: otetaan häälahjaksi saamamme samppanjapullo kainaloon, puetaan lämpimästi päälle ja lähdetään lähirantaan nauttimaan auringosta. 


Kuvassa olevan pienen laiturimökin seinustalle nikkaroidulle penkille istuimme poksauttamaan korkin auki. Ranta, laituri ja mökki ovat lempipaikkojamme ympäri vuoden, tämä kuva on otettu eräänä aamuna viime kesänä. 




Eilen saimme kirjaimellisesti seurata jäiden lähtöä. Jäälautat, jotka ovat ylemmässä kuvassa lasien takana, siirtyivät hetkessä rantaan. Siinä ne sitten muuttuivat jäähileiksi, joiden helinä täytti ilman, kun aallot löivät rantaan. 





Vaikka aurinko lämmittikin mukavasti, puhalsi mereltä niin kylmä tuuli, että päätimme siirtyä ensimmäisten lasillisten jälkeen rannasta rinnettä sen verran ylöspäin, että pääsimme tuulensuojaan. Istahdimme vanhan talon raunioille kippistämään vielä toiset lasilliset ja pohtimaan, millainen talo kivien päällä on aikanaan komeillut. 

Tämä päivä menee vielä pääsiäistä juhlistaessa, kun menemme mieheni äidin luo syömään. Huomenna astuu taas arki kuvioihin... Onneksi loma on sisältänyt niin kivoja hetkiä, että niiden voimalla jaksaa nousta aikaisin, kesäajassakin :)





lauantai 26. maaliskuuta 2016

Aikainen aamuhetki

Kello on 5.50. Mihin lie heräsin, en ääniin ainakaan. Kaikkialla on täysin hiljaista. Koira nukkuu kylkeen painautuneena, tönii välillä saadakseen lisää tilaa. 

Nousen varovasti, jotta vierustoverini eivät herää. Teen pienen kierroksen elämäni tutuimman katon alla. Tiedän, missä kohtaa lattia narahtaa. Varon sitä. Tiedän, mistä löydän astiallisen pieniä suklaamunia. Nappaan yhden, pääsiäisenä saa. Osaan arvata, minkä pihapuun oksalla istuvat linnut, jotka ovat jo heränneet laulamaan.

 
Laitan hetkeksi silmät kiinni ja fiilistelen. Olen onnellinen, että saan olla täällä taas pitkästä aikaa. 

Vierustoverini ja vanhempani nukkuvat vielä. Kohta joku päästää ensimmäisen heräilemisen merkin. Koira lähtee siinä vaiheessa riemuissaan varmistamaan, ettei kyseinen henkilö nukahda takaisin. Vähitellen jokainen kömpii kammaristaan aamupuurolle yhteiseen aamupalapöytään. 

Palaan vielä hetkeksi peiton alle, koira tulee lämmikkeeksi kainaloon. Edelleen on ihan hiljaista. 

Kuuntelinkohan koskaan tätä hiljaisuutta silloin, kun nukuin tässä samassa kohdassa olevassa kerrossängyssä? Yläpetillä. Oli sänky joskus toisellakin seinällä. Silloin, kun siskon kanssa leikittiin pyykkimuijia ja pyykkinarun virkaa toimittanut hyppynaru piti saada toisesta päästään kiinni vaatehuoneen ovenkahvaan, toisesta kerrossängyn laitaan. Tässä huoneessa leikin myös ensimmäistä kertaa opettajaa. Pientä liitutaulua piti pyyhkiä jatkuvasti, se kun täyttyi sanoista ja laskuista niin nopeasti. Tässä huoneessa opettelin soittamaan pianoa sähköllä toimivilla uruilla. Oikea piano korvasi urut kyllä aika pian, sähköisen laitteen ääntä kun joutui odottamaan jonkin aikaa koskettimen painamisen jälkeen...



Viereisestä huoneesta kuuluu ääniä. Seuraava heräilee. Sekin huone on muistoja täynnä. Siellä vietin nuoruusvuoteni, sieltä lähdin suureen kaupunkiin opiskelemaan. 

Olen onnellinen, kun saan palata tämän tutuimman katon alle kiertämään sen narisevan kohdan lattiasta ja nappaamaan salaa yhden pienen suklaamunan.  

Lapsuudenkoti <3


torstai 24. maaliskuuta 2016

Herkullinen startti pääsiäiseen

Tästä se taas alkaa, ylenmääräinen herkuttelu, joka tuntuu kuuluvan pääsiäiseen yhtälailla kuin jouluunkin :) Emme edes yrittäneet himmailla vaan kiirastorstain tai oikeastaan enemmänkin loman alkamisen kunniaksi suuntasimme Herttoniemen Treffipubiin. 

Treffarin cheese burgeria on kehuttu sosiaalisessa mediassa, se on rankattu monesti Helsingin, jopa Suomen, parhaaksi burgeriksi. Meidänkin lautasiltamme se löytyi, jälleen kerran. Söimme tosin burgerin ja sen mukana tulevat ranskalaiset, huippuhyvät nekin, puoliksi. Niiden lisäksi jaoimme myös falafel-annoksen. 





Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta annoksille, käykää itse kokemassa ja maistamassa :)

Jälkkäriksi valitsin, kuinkas ollakaan, suklaista! Brownie, jossa paahdettua valkosuklaata ja itsetehtyä jäätelöä. Yhdistelmä, jota ei voi olla kokeilematta. 





Paras jälkiruoka, jonka olen koskaan syönyt. Kyllä. Tällaiset terveiset lähetin myös keittiöön. 

Suunnittelimme jo seuraavaa Treffipub-reissua: hyppäämme fillarin selkään ja poljemme herkuttelemaan oluella ja suklaisella jälkiruoalla. Arvaa, kumpi ottaa kumman! ;)

Nyt on olo sen verran kylläinen, että taidan siirtää itseni vällyjen väliin telkkarin ääreen. Saa nähdä, tuleeko uni vai valvottaako odotus... Huomenna on nimittäin edessä aikainen herätys, laukkujen pakkaus ja suunta kohti lapsuudenkotia <3 

Ihanaa alkavaa pääsiäistä!
Palailen pyhien aikaan :)







keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tarvetta aurinkolaseille

Näitä aurinkoisia päiviä on todella ollut ikävä! On mahtavaa, kun valoisan aika alkaa jo aikaisin aamulla ja jatkuu koko ajan pidemmälle iltaan. Pitkän pimeän jakson jälkeen nautin jokaisesta aurinkohetkestä. Tänäänkin sain pitää aurinkolaseja sekä töihin mennessä että sieltä palatessa. Ja sen jälkeenkin. Myöhäiseen iltaan asti...


Tällä tyylillä meni tämä iltapäivä ja ilta. Kärsin nimittäin koko päivän hurjasta päänsärystä. Ei mulle tyypillistä ollenkaan! Valo kävi silmiin niin, että mieluiten olin silmät kiinni (en työajalla, hih). Muun ajan pidin sitten aurinkolaseja. Kyllä, sisälläkin. 

Vähän harmittaa, kun työpäivän jälkeinen aika kului sohvan pohjilla, vaikka suunnitelmissa oli kaikkea kivaa :( Onneksi koiramurunen piti uskollisesti seuraa koko ajan. 




Aika humoristisiltahan nuo lasit näyttävät :) 

Onneksi särky alkaa olla helpottamaan päin, vähitellen uskallan kurkata maailmaa ilman tummia linssejä. 

Nyt voinkin sitten todeta, että vanhat aurinkolasini toimivat hyvin sekä ulko- että sisätiloissa ja tuntuvat istuvat nenän päälle niin, että niiden kanssa voi nukkua päikkärit jos toisetkin. 
Seuraava päikkärit+aurinkolasit -yhdistelmä kuitenkin mieluummin  aurinkotuolissa, kiitos ;)




tiistai 22. maaliskuuta 2016

Parka-takki, luottovaatteeni

Ostin viime syksynä Tommy Hilfigerin harmaanvihreän parkan, enkä ole katunut ostostani hetkeäkään. Epäröin alkuun, jäisikö takki värinsä takia käyttämättä, musta kun on takeissani se yleisin väri. Kävi kuitenkin niin, että yhtenä syynä juuri värin takia olen takista niin paljon tykännytkin. Se sopii yhteen sekä sinisten että mustien farkkujen kanssa. Muita en käytäkään. 

Värin lisäksi pidän takin mittasuhteista. Helma on takaa etupuolta pidempi, joten se peittää hyvin takapuolen ja lämmittää mukavasti. Vuori on juuri sopivan ohut kaltaiselleni työmatkakävelijälle. Pakkasella pärjää loistavasti, kun kulkee reippaasti ja laittaa neuleen alle. Männä talvena käytin toppatakkia työmatkoilla ainoastaan paukkupakkasilla.



Pidän myös hupusta ja irrotettavasta karvareunuksesta. Takin käyttöaika pitenee, kun karvan voi irrottaa kevään edetessä. Takki on kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen ja siksi mukavan rento. 



Parkani eroaa monesta muusta vastaavasta siinä, että se on ihan hyvännäköinen myös vetoketju kiinni vedettynä. Parhaaltahan tämäkin näyttää avonaisena, mutta kuka sitä viitsii aina takki auki "laahkottaa"? ;)


Kysymys kuuluukin: mitä ihmettä mä käytin ennen tätä?! :)





torstai 17. maaliskuuta 2016

Pataleipää parhaimmillaan


Leipä on aina ollut mulle se helppo ja herkullinen, mieluisa, nopea välipala. Valitsen lähes aina ruisleivän, se kun on terveellisempi vaihtoehto. Joskus on kuitenkin ihana herkutella vaalealla leivällä. 

Eilen kokeilin työkaverini antamaa pataleivän ohjetta. Aiemmat kokemukseni pataleivistä eivät ole olleet kovin positiivisia, mutta tällä ohjeella teen toistekin. Mieheni oli jopa sitä mieltä, että meillä herkutellaan tästä lähin pataleivällä joka sunnuntaiaamu :) Ja mikä parasta, leivän valmistaminen voisi tuskin olla helpompaa. 

Tein taikinan jo edellisiltana valmiiksi ja annoin sen nousta kelmun alla lähes vuorokauden. Ennen uuniinlaittoa pyöräytin leivän jauhoissa ja nostatin vielä liinan alla puolen tunnin ajan, sen hetken, kun uuni kuumeni. 


Leipä paistui uunissa 225 asteessa yhteensä 45 minuuttia. Ensimmäiset puoli tuntia padassa oli kansi päällä, viimeiseksi vartiksi se otettiin pois, jotta leipä sai kauniin ruskean värin. 




Ongelmaksi koitui vain se, etten meinannut millään malttaa odottaa leivän jäähtymistä :) Leipä oli lämpimänä, ja sen jälkeenkin, kuin leipomosta ostettu: rapea kuori, juuri sopiva rakenne ja herkullinen maku. 

Sunnuntaiaamua ja lämmintä leipää odotellessa. Kokeiluversiosta taitaa nimittäin olla vain muruset jäljellä... 






sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Viikon varrelta

Heipskukkuu sunnuntai-iltapäivän sohvailuhetkestä! Lähdemme kohta auttamaan ystäväperhettä muuttohommissa, mutta sitä ennen pieni kaupunkipäivän jälkeinen huili. 

Ajattelin paketoida kuluneen viikon tärkeimmät, tai ainakin kuvatuimmat, hetket näin sunnuntain kunniaksi. Tästä saattaa tulla jopa tapa :)


Tiistaina vietettiin naistenpäivää. Itse ostin itselleni tulppaaneja, mieheltäni sain lahjaksi tuttuun vaaleanpunaiseen pakattua kosmetiikkaa: ihanat vartalovoiteet ja -tuoksut <3 Uusia tuttavuuksia kaikki, vaikka vuosien varrella on tullut tyhjennettyä yksi jos toinenkin Victoria's Secretin purnukka. 


Keskiviikko oli paljon kävelevän ihmisen juhlapäivä: iltalenkki lenkkareissa ekaa kertaa talven jälkeen! Oooonhan tuota lunta vielä, mutta suurin osa kävelyteistä on jo sulia ja kuiviakin. Tuntui kuin olisi sukkasillaan kävellyt, niin kevyttä ilman paksuja talvikenkiä.




Perjantai kului sohvalla koiramuru kainalossa. Vatsakipu pakotti jäämään pois töistä :( Onneksi helpotti iltaa kohti. 







Lauantain sää oli uskomaton! Ei pilven pilveä taivaalla koko päivänä. Teimme aamupäivällä kävelylenkin Mustikkamaalla. 

Lohipalat are in love! ;)



Tänään kävimme jo perinteeksi muodostuneella lomabrunssilla Kämpin Brasseriessa. Yleensä käymme brunsseilemassa syys- ja hiihtolomilla, ellemme ole reissussa. Tänä talvena perinne katkesi sairastelun vuoksi, päätimme korjata vahingon näin jälkikäteen. 
Hyvää oli, kuten aina!

Että sellainen viikko noin päällisin puolin. Nyt kampetta niskaan ja muuttoavuksi!