sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Rannekello, lempiasusteeni

Olen aina tykännyt käyttää rannekelloja ja sen vuoksi niitä on kertynyt vuosien varrella... no, useita. Tyyli on vaihdellut korukelloista urheilullisiin yksilöihin. 



Kokoelmani uusin tulokas on ihana, pitkäaikaisen unelmointini kohde, Daniel Wellingtonin ruskearannekkeinen ihanuus. Ihastuin kellon yksinkertaisuuteen. Se poikkeaa tyylillään melko paljon muista kelloistani. DW:a tulee käytettyä eniten sinisten farkkujen kanssa. Miksi, en tiedä. Minusta ne matsaavat hyvin yhteen, sininen ja ruskea. 



Toinen suosikkini on parin vuoden takainen naistenpäivälahja mieheltäni. Michael Korsin valikoimasta voisin valita kellon jos toisenkin, mutta edelleen tämä omani on mielestäni yksi kauneimmista. Tykkään sen massiivisuudesta ja myönnän, bling blingistä myös :) Tätä ja toista krominväristäni käytän eniten, koska kromi ja musta yhteen soppii. 


Tässä se toinen krominen, Guessin versio, joka on ollut mulla jo vuosia. Olin haaveillut siitä pitkään ja lopulta ostin sen todella hyvällä hinnalla lentokoneesta väliltä Barcelona-Amsterdam. Se oli silloin, kun myrskyn vuoksi emme voineet laskeutua ja myöhästyimme Helsingin jatkolennolta. Niin, ei vain kello vaan muistoesine myös ;)
Valkoinenkin on Guessin mallistoa. Muistuttavat nolottavan paljon toisiaan... No niin, mutku valkoinen on kesällä hurjan kiva! Ostinkin tämän aikoinaan Rooman kesässä. 

Huomenna on taas rannekellolle töitä, kun viikonlopun jälkeen yritetään pysyä työpäivän aikatauluissa mukana. 

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!



perjantai 29. tammikuuta 2016

No nyt siitä Puresta!

Täällä istun ja ihmettelen olohuoneen sohvalla. Perjantai-ilta ja ihminen melkeinpä niin poikki kuin olla jo voi. Hyvällä tavalla poikki, hyvällä ehdottomasti. Ja valtavan ylpeänä itsestäni. Kiitos Puren.

Puretreenipäiviä on nyt takana 19, niistä 17:nä olen treenannut. Molemmat kokonaiset viikot sisälsivät yhden huilipäivän. Samanmoinen on edessä myös huomenna tai sunnuntaina, fiiliksen mukaan. Fiiliksen mukaan, yksi isoista tärkeistä jutuista, jotka tekevät Puresta sopivan just mulle.

(kuva julkaistu Nannan ja Kukan luvalla)

Puretreeni on siis Nanna Karalahden ja Kukka Laakson naisille suunnattu nettivalmennus. Varsinainen valmennus kestää kahdeksan viikkoa, mutta tarkoitus ja tavoite on saada pysyviä positiivisia muutoksia sekä ruokavalioon että treenaukseen. Tällä hetkellä voin sanoa, että toimii. On vaikea uskoa, että palaisin koskaan lähtöpisteeseen.

Lähtöpisteessä liikunta oli jäänyt vähälle viime vuonna tehtyjen kahden tähystysleikkauksen jälkeen. Ruokavalio oli ollut rempallaan jo pitkään. Okei, söin salaattia, hedelmiä, aamupuuronkin, osasin valita tumman leivän vaalean sijasta. Näiltä osin siis ihan ok. Mutta valkoinen sokeri. 

Puressa valkoinen sokeri, maito ja viljat jäävät kokonaan pois. Hurja muutos ihmiselle, jonka jokaiseen päivään kuului karkki ja leipä. Neljänä ensimmäisenä päivänä päätä särki ympäri vuorokauden, vieroitusoireita sokerista. Sitten helpotti. Tiesin kyllä, että lisää on luvassa...

Tällä hetkellä ruokavalio kostuu puhtaista raaka-aineista. Tässä muutama esimerkki lempiruoistani.





Valehtelisin, jos väittäisin, ettei kertaakaan ole tehnyt suklaata mieli. On todellakin. Kerran olen sortunutkin: söin paahtoleivän juustolla. Olihan se hyvää, mutta myös varsin turvottavaa. Opettavainen repsahdus, siis.

Treeniohjelma sopii mulle todella hyvin. Perus salitreeniä, mutta uudella tavalla, kahvakuulailua, juoksua (matolla näillä keleillä), fillarointia (sisällä tämäkin) ja kehonhuoltoa. Kuten jo edellä mainitsin, yksi huilipäivä, muina kuutena viikonpäivänä treenataan!


En olisi osannut kuvitellakaan, millainen palo treenaamista kohtaan voi syttyä. En malta odottaa, että pääsen treenaamaan. Ennen työpäivä sujui haaveillessa kotona odottavasta sohvasta. Nyt odotan pääsyä salille. Toki sohva on ihana edelleen, mutta vasta treenin jälkeen :)

Kahdeksasta viikosta alkaa olla takana kolme. Kaikki hyvin erilaisia. Ensimmäisellä viikolla kaikki oli uutta ja erilaista. Paikat joka päivä eri kohdasta kipeinä. Vapaa-aika kului keittiössä kokkaillen, kun ei vielä tajunnut tehdä reilusti etukäteen valmiiksi. Onneksi oli nyt valtavan tärkeäksi tueksi muodostunut Facebook-ryhmämme. Sieltä olen napannut yhden jos toisenkin hyvän käytännön idean ruokaohjeista puhumattakaan. 

Toisella viikolla meillä kaikkilla tuntui olevan hurja hype päällä. Kaikki puhkuivat intoa ja ideoita. 
Kolmas viikko on ollut monella nihkeämpi. Repsahduksia (omanikin), pettymyksen tunteita, kun vaatteet eivät olekaan vielä löysempiä, vaakakin saattaa hitto vieköön näyttää isompia lukemia kuin startissa!!!

Tästä päästään siihen fiiliksen mukaan -osuuteen. Nanna ja Kukka ovat huomanneet tämän kolmannen viikon notkahduksen. Kukka kirjoitti meille siitä, miten tärkeää on mennä fiiliksen mukaan. Yksi repsahdus ei kaada mitään. Jos tuntuu, ettei ohjeistettu määrä hiilareita riitä, syö lisää. Tarkoitus ei todellakaan ole voida huonosti, päinvastoin! Ja jos jonain päivänä tuntuu parhaalta jättää treeni väliin, se jätetään. Mitään pakkoa ei ole. 

Se, että saa hyvällä omatunnolla joskus lintsata, vaikuttaa ainakin muhun just päinvastaisesti: en taatusti lintsaa! Mut annas olla, jos sanoisivat, että mun on pakko! ;) Ja se vaaka, se on käsketty heittää kaapin perille. Se ei ole nyt se tärkein juttu. Kroppa muuttaa selvästi jo muotoaan, hitaasti ja vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Ja mitä, jos farkuissa kiristääkin lihas?!?!

Tästäpäs tuli pitkä kirjoitus. Ei sinänsä ihme, Pure näyttelee isoa osaa mun ja meidän elämässä just nyt ja tämän kahdeksan viikon ajan. Ja varmasti sen jälkeenkin. Palailen aiheeseen vielä monesti myös täällä.

Nyt vähän SuomiLovea ja oman kullan kainaloa.

Suloista perjantai-iltaa <3


tiistai 26. tammikuuta 2016

Banaaniletut


Ehdoton aamupalasuosikkini tällä hetkellä on banaaniletut. Olin kuullut niistä aiemminkin, kokeillutkin kerran, mutta vasta nyt Pure-aikaan olen ihastunut niihin kunnolla. 

Pure-aamiaisen (kuten minkä tahansa terveellisen aamiaisen!) tulee sisältää hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa, kaikkia tietty määrä. Banaanilettuihin on helppo sisällyttää kaikki nuo. Tässä ohje, joilla lettuni teen:

1 banaani muussattuna
2 kananmunaa
1dl herajauhetta
1rkl psylliumia (kuitupitoista + auttaa pitämään letut koossa)
joskus ripaus kanelia

Laitan ainekset blenderiin tai sekoitan haarukalla. 
Päälle marjoja ja avot, ovat niin hyviä!

Viime sunnuntaina kävimme N'avetassa kahvilla, ostin sieltä kunnon määrän munia (puolet vein ystävälle, tosin). 

Taas kelpaa aloittaa aamu letuilla :) 


Herkullisia aamupala-, tai miksei yhtä hyvin välipalahetkiä, toivotellen,

Suvi





lauantai 23. tammikuuta 2016

Ihmekukka

Marraskuun 15. päivä oli sunnuntai. Olimme aamupäivällä kahvittelemassa vakipaikaksemme muodostuneessa kahvila N'avetassa. Pihassa olevasta sisustusliikkeestä ostin jouluruusun tarkoituksenani viedä se iltapäivällä isomasuiselle ystävälleni sairaalaan. 

Kotimatkalla sain puhelun: älkää tulkokaan, vauvat syntyvät tänään! 

Jouluruusu jäi koristamaan keittiömme pöytää, tuore äiti ja kaksoset saivat muita lahjoja. Kuulin muiden jouluruusujen lakastuneen parissa viikossa, tämä oli sitkeä yksilö. Se teki uusia kukkavarsia viikko toisensa perään. 


Kolme viikkoa sitten, tammikuun alussa, ruukussa ei ollut enää ainoatakaan lehteä, kukkia riitti. Leikkasin jäljellä olevat kukat ja nuput varsineen irti ja laitoin ne maljakkoon katajanoksan kavereiksi. Siellä ne kukkivat edelleen! 



Sanovat, että rakkaudella ostetut kukat säilyvät pisimpään. Voin allekirjoittaa väitteen :) Rakastin niitä pienokaisia jo ennen syntymäänsä! Viimeksi tänään kävin heitä paijailemassa, ikävä jäi, kun lähdin. Onneksi nähdään pian <3

Hempeää lauantai-iltaa!




perjantai 22. tammikuuta 2016

Listen to yourself!

Iltapäivän yhteinen ohjelma päätettiin jo aamulla: töistä kotiin, koira ulos, välipala, salille. 
Suunnitelman viimeinen vaihe toteutui puolittain. Mies lähti, minä jäin. 

Olin yksinkertaisesti aivan poikki. En niinkään väsynyt tai uninen, ei edes laiskottanut, olin loppu. Tuntui siltä, että jos pakotan itseni salille, ei tuu hyvä mieli. Hyvällä omatunnolla päätin jäädä kotiin. 


Asettelin tyynyt juuri oikeaan asentoon...


otin eilen postiluukusta tipahtaneen lehden esille... (Lähistöllä hengaileva treenilaukkukaan ei huudellut syyttäviä sanoja)


ja heitin viltin päälleni. Ah, autuutta! Perjantai, täysi hiljaisuus, oma sohva. Luin lehden ja tuijotin pimenevää iltaa. Olin ylpeä itsestäni, siitä, että kuuntelin kroppaani. Tuntui niin hyvältä vain olla ja köllötellä tietäen, että edessä on viikonloppu, parasta aikaa treenata. Nukahdinkin hetkeksi. 

Parin tunnin päästä olin kuin uusi ihminen. Sytyttelin valot pimeään kotiin ja järjestelin vähän paikkoja. Oli jo ihan viikonloppufiilis. 

Kotiin jääminen kannatti, ehdottomasti. 

Mitäkö tein illalla? Lähdin salille. Täynnä intoa ja ilman pienintäkään pakottamisen tunnetta :)





keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kun halo meni piiloon

Tiedätkö halon? Se on se ilmiö, kun auringon tai kuun valo taittuu tai heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä. 

Tänään iltapäivällä näin elämäni ensimmäisen sellaisen. Bongasin sen jo työpaikan ikkunasta töistä lähtiessäni, vedin vauhdilla toppikset päälle, jotta pääsen kuvaamaan kauneuden. 

Työpaikan pihasta halo ei näkynyt kunnolla, joten kiirehdin eteenpäin. Mietin ja pohdin, mistä kohtaa saisin parhaan kuvan ja murehdin, jos halo sittenkin ehtii kadota ennen täydellistä kuvauspaikkaa. 

Ehti se. Harmitti. 

Aloin pohtia, että onko nykypäivä liikaa tätä. Pitääkö kaikesta saada kuva, jotta se on todellista? Onko kaikki jotakin vain, jos sen saa julkaistua blogissa, Instagramissa, Facebookissa? Miksen yksinkertaisesti vain tallustellut eteenpäin ja tuijottanut?

Äskeiselle koiralenkille en ottanut puhelinta mukaan. Tuijotin vain. Lumisia puita, hangessa peuhaavaa koiraa. Ja sitä jänistä, joka oli aivan kuvausmatkan päässä... 


maanantai 18. tammikuuta 2016

Hui, miten terveellinen smoothie!

Maanantaimoi!

Taas saatiin uusi viikko alkuun ja siinä samalla starttasi treeniviikko nro 2. 

Menin suoraan töistä salille tekemään jalkatreenin. Mies lupasi aamulla tehdä ruoan valmiiksi siihen mennessä, kun kotiudun <3 Oli ihanaa tulla valmiiseen pöytään, nälkä oli melkoinen. Uunissa kypsennetyt bataatit, porkkanat ja perunat sekä itse marinoidut kanafileet, nam!

Iltapalaksi kokeilin vihersmoothieta. Salaatin puputtaminen on välillä puuduttavaa ja miksi pitäisi puputtaa, kun kasvikset ja vihannekset voi nauttia monessa muussakin muodossa. 


Smoothiessa on yksi kirpeä omena, lehtikaalia, tuoretta minttua, kurkkua, banaani, puolikkaan limen mehu ja pari desiä vettä. Lisäksi laitoin joukkoon psylliumia kuitua tuomaan. 
Suosittelen kokeilemaan!


Samanlainen vitamiinipommi odottaa miestä, joka kotiutuu kohta tekemästä omaa treeniään. 

Nyt vielä koiran kanssa pienelle iltakävelylle ja sitten alkaa olla tämä maanantai taputeltu. 

Kivaa iltaa!


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kirjoja, vihkoja...

...ja muuta open työhön liittyvää. 

Nämä kuitenkin ovat vain etäisesti yhteydessä työhöni, ellen sitten ala elättää itseäni bloggaamalla... Hih!

Kävin tänään hyvän ystäväni, bloggari-kaverini kanssa yhdessä lempikahviloistani, Sipoon N'avetassa. Poikkeuksellisesti tällä kertaa nautin vain teekupillisen ja jätin pullat ja piirakat odottamaan "Purettomia" aikoja. 
Meillä oli hurjan kiva jutusteluhetki, miten monta eri asiaa, aiheet laidasta laitaan, voikaan käsitellä parissa tunnissa!



Kuulumisten vaihdon jälkeen poikkesimme Villa Nokkosessa, pihapiirissä olevassa pikku sisustusliikkeessä. Kaikenlaista uutta kivaa oli taas tullut myyntiin ja päädyin ostamaan yllä olevan vihon. Se tulee kulkemaan mukanani ja kokoan siihen kaikenlaisia ideoita mm. blogipostausten aiheista, treeniin liittyvistä jutuista ym. 



Lopultakin olen onnellinen Säker stil -kirjan omistaja! Kirja oli myyty hetkellisesti loppuun ja odotus teki sen saamisesta entistä maukkaampaa. 

Ebba K von Sydown ja Emilia de Poretin kirja kertoo nimensä mukaisesti tyylistä, mutta eri tavalla kuin monet muut alansa edustajat. Säker stilissä kerrotaan, miten vähillä vaatekappaleilla ja asusteilla voi lopulta saada koottua toimivan ja monipuolisen garderobin. Kun kaikkea voi yhdistellä, on vaihtoehtoja monia. Lisäksi kirjasta löytyy mm. lista kaikista vaatekappaleista, jotka jokaisen naisen vaatekaapista pitäisi löytyä. Olen ehtinyt tutustua myös vinkkeihin siitä, miten shoppailureissulla pitäisi toimia. Mun nykyinen tyyli on hyvin erilainen, aion ottaa neuvoista vaarin, sen verran monta virheostosta on esimerkiksi tullut tehtyä...  

Hyvä kirja ja luettavaa riittää pitkäksi aikaa. Ruotsin kielisen tekstin lukemisesta on sen verran paljon aikaa, että taitoja pitää vähän lämmitellä. 


Tällä tyylillä aloin kirjaa lukea :) Onepiece of Norwayn jumpsuit päällä ja mieheltä saadut pörrötossut jalassa. Ai eivät kuulu tyylikkääseen garderobiin? Ehkä eivät, mutta ovat mun ehdottomat lempparit, eivätkä lähde mihinkään edes siinä vaiheessa, kun aloitan vaatemäärän harvennuksen Ebban ja Emilian ohjein :) 

Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!







perjantai 15. tammikuuta 2016

Viimeisen viikon aikana...

...olen ihastellut lunta, talvea, pakkasta ja matalalta paistavaa aurinkoa. Ihanaa, kun lumi narskuu jalkojen alla. Koko ajan ja kaikkialla haluaisin ottaa kuvia. 





...kävin ensimmäistä kertaa elämässäni ihastelemassa Lux Helsinkiä. Menen toistekin. 






...join elämäni ensimmäisen melkein kokonaisen mukillisen kaakaota. Kova pakkanen, valoshow, hyvä seura, leppoisa sunnuntai-ilta ja sympaattinen myyntikoju pakottivat maistamaan :)



...olen nauttinut siitä, miten paljon koiramurusemme tykkää talvesta. Parasta on saada naapurin karvainen kaveri mukaan koheltamaan. 



...olen viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa keittiössä. Ruokavalio meni maanantaina totaalisen uusiksi. Ei gluteenia, ei maitotuotteita, hiilareita vain tarpeeseen. Tätä nyt opetellaan systemaattisesti seuraavat kahdeksan viikkoa ja yritetään saada hyvä tapa pysyväksi osaksi elämää. Tekeekö mieli suklaata? Todellakin! Mutta kyllä se tästä, päivä kerrallaan. Kyllähän nytkin herkutella saa, esimerkiksi näillä banaaniletuilla. 


...en ole malttanut odottaa, että pääsen salille testaamaan päivittäin uutta ja erilaista treeniä. Olen löytänyt kropastani ihan uusia lihaksia. Tästä ja edellisestä kohdasta lisää myöhemmin. 

...olen löhönnyt vähemmän kuin aikoihin ja sen vääryyden korjaamisen aloitan nyt! Koira sylissä, sohva selän alla ja pussillinen herkkuja (PORKKANOITA!) odottamassa. 


Rentoa viikonloppua!



















keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Evakossa vierashuoneessa

Toissapäivänä saimme lopulta aikaiseksi pestä olkkarin sohvan istuin- ja selkänojatyynyt. Homma, jota venyttää ja pitkittää, koskaan ei tunnu olevan sopivaa hetkeä pestä monta koneellista pyykkiä peräkkäin saati olla tuntikausia ilman sohvaa ;)

Ostimme sohvan reilu vuosi sitten, kun muutimme tänne. Muutama paha sana lensi ilmoille, kun lähdimme ensimmäistä kertaa irrottamaan päällisiä tyynyistä:

"Kyllä sitä myyntitilanteessa mainostetaan, että päälliset on pestävät, mutta millä ihmeellä nämä saa pois saati takas paikoilleen?!?! Tasan roudaan nämä sinne liikkeeseen, saavat ite hoitaa tän homman!!"

No joo, irrotimme yhden päällisen, pesimme sen ja saimme kuin saimmekin sen suht suosiolla yhteistuumin takaisin paikoilleen, joten uskalsin pestä loputkin. 


Siinä niitä sitten oli pitkä rivi patterien vieressä kuivumassa. 

Illan tullen ja Suomi-Ruotsi -lätkäpelin alkaessa hipsinkin sitten poikkeuksellisesti vierashuoneen sohvalle peliä katsomaan. Mieheni oli kummityttönsä kanssa ulkona syömässä, joten sain vallata koko sohvan itsekseni. Totesin siinä samalla, että vierashuoneemme on aika kiva ja sieltä on kivat näkymät!




Luulen, että tämän "evakkoillan" jälkeen tulen viettämään enemmänkin aikaa kyseisessä huoneessa. Sieltä löytyy myös kaksi lempipöytääni, joista kumpikaan ei ole pöytä... Näistä myöhemmin!

Leppoisaa loppiaista!









lauantai 2. tammikuuta 2016

Kiitos kuitenkin, 2015


Uuden vuoden alkaessa tulee aina mietittyä taakse jäänyttä vuotta; mitä tapahtui, mitä jäi käteen, tuleeko ikävä. Nopeasti ajateltuna sanoisin, etten todellakaan jää kaipaamaan viimeistä 12 kuukautta. Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Ja lopulta, eikös se "huono" ole toisaalta osa elämänkoulua? Vastoinkäymiset pystyy usein kääntämään voitoksi ja ottamaan niistä opiksi. 

Sairastelu väritti viime vuodestani ison osan tummin värein. Kaksi yllättävää leikkausta, sairaalareissuja, viikkokausien sairaslomia. Suuria toiveita, jotka kerta toisensa jälkeen päättyivät itkuun ja suruun, pitkään henkiseen ja fyysiseen toipumiseen. Kaiken tämän aiheuttama kuorma parisuhteelle. Mutta toisaalta...

-"Tahdon!" 

Huhtikuussa vietimme viime vuoden, ja ehkä pidemmänkin ajanjakson, onnellisinta päivää. 



Hääjuhlamme oli pieni ja intiimi. Kiitos rakkaat, että teitte päivästämme lämpöisen ja tunnelmallisen. 

Häävalmistelut loivat valoa muuten haastavaan alkutalveen ja kevääseen. Ja entäs polttarit sitten?! Kaksi läheistä ystävääni ja rakas siskoni järjestivät minulle unohtumattoman viikonlopun Långvikissä. 



Toukokuussa rakkaat ystävämme muuttivat naapuriin. Kyläreissuja sukkasillaan löhövaatteissa, koiravierailuja, kävelylenkkejä, perustettuja klubeja, shoppailureissuja ja mm. viimeksi tällä viikolla kutsu: "Tuutko aamulla teelle ja suklaalle?". Ihanaa, kun asutte niin lähellä, J&J!

Marraskuussa syntyi rakas kummityttömme veljensä kanssa. Miten paljon pienen syntymää voikaan odottaa ja häntä rakastaa ihan ensihetkestä lähtien! Kaksoset olivat vajaan vuorokauden ikäisiä, kun näin heidät ensimmäisen kerran. Sitä liikutuksen kyynelten määrää... 

Tässä muutama iso tekijä, joiden avulla viime vuosi nousee plussan puolelle. Mitä enemmän haasteita kohtasin, sitä enemmän opin näkemään hyvää myös tavallisessa arjessa. Onnea on voida käydä töissä, nähdä ystäviä, nukkua omassa sängyssä, tehdä koiralenkkejä jne jne. 

Kuluneen vuoden haasteet ovat opettaneet arvostamaan terveyttä, perhettä ja ystäviä. Tuntikausien puhelut äidin kanssa, kannustus, ilonaiheet ja yhteiset itkut. Ystävien viestit ja voimahalit kaikkein kurjimpina hetkinä ja toisaalta tuki yhä uudestaan ja uudestaan. 
Aviomies, joka on jaksanut olla tukipilarina, kuuntelijana, kiukun ja pettymyksen kyynelten kohteena, tsempparina, kädestäpitäjänä, ruokkijana ja niin monena muuna. 
Rakastan teitä kaikkia. 

Uskon, että viime vuosi ansaitsee ison kiitoksen. Sen ansiosta kohtaan tulevan vuoden vahvempana ja tietyllä tavalla uusin silmin. Pyrin antamaan turhien murheiden olla, elää tässä ja nyt. "Do more that shit that makes you happy!", kuten yksi tuttuni kirjoitti. 

Nyt aion laittaa silmät kiinni ja nauttia hetken koirasta, joka touhuaa oikealla puolellani ja miehestä, joka fiilistelee musiikkia vasemmalla.
Mun on hyvä näin.